Juu, ei mikään sinkkublogi tämä. Enkä ole aviorikosta tehnyt. Mutta kun ottaa päähän, lähtee käsi kopeloimaan Buranaa eli Burtonia.

Vedolle arat hartiat ja mättävä elämä yhdessä väsymyksen kanssa on kuin tanssiinkutsu kaikennäköisille ja kokoisille päänsäryille.

Jo eilen illalla tunsin, että nyt on meikä saanut vetoa töissä, jossa päivien puheenaihe on ollut olematon ilmastointi. Joten joka räppänä auki hapensaannin turvaamiseksi.

Toinen aihe onkin sitten se, että sijaiseksi tulee kleptomaani. Eli joukolla lukkoja kaappiin. Talkkari sai kun saikin hommattua lukkoja hintaan 1,50 kappale. Joten mietin sarjoituksen todennäköisyyttä. Jep. Kaikilla samanlaiset avaimet. Taidan tyytyä omaan lukkoon ja hylätä koko työsuhdelukon.

No, eilen sitten kävin hiustenleikkuussa. Aivan oikein: oikea päivä ja oikea aika. Päätä kolotti jo matkalla, mutta liikkeeseen saavuttuamme se unohtui. Hiusmuotoilija oli löytänyt elämänsä miehen eronsa jälkeen ja minäkin sain tutustua häneen.

Se vain ei ollut hyväksi niskoilleni, sillä kannatelin tätä Santeria tytön hiustenleikkuun ajan käsivarrellani, miehen nukkuessa nokosiaan. Elämäni ensimmäinen chihuahua. Se varmaan haistoi eläintarhani jo ovella ja ajatteli lyöttäytyä hylätyksi tulleeksi koirapoloksi ja sai tietysti minun sympatiani puolelleen. Vähällä tosin oli, etten nukahtanut itsekin, sillä sen verran rentouttavaa oli tuo pikkukoiran sylissä olo.

Mutta seuraavana aamuna seuraa tällaisista irtosuhteista morkkis. Ja siitä seuraa lisäongelmia kun turvauduttava siihen Burtoniin.

Viikko muuten on mennyt joten kuten. Monta päivää meni asioidenhoitoon aamuisin ennen iltavuoroa. Mies oli mennyt työmaalleen toimintakeskukseen, mutten juurikaan kerinnyt rentoutumaan, vaan yritin sarakkeistaa elämäämme.

Ja kun sarakkeet oli kunnossa, tuli uusi työvuorolista ja siitä jatkettiin taas. Ja sitten hoitamaan niitä hoitamatta jääneitä fysioterapiakertojen varaamisia jne. Ja sitten ilmottamaan toimintakeskuksiin mahdollisista muutoksista ja sieltä viestiä toimintaterapeutilta, että eri päivä sama aika. Taas sarakkeen päivittämistä ja kerrannaisvaikutuksiakin.

Juuri kun hymyilin kuin aurinko koirat tekivät hälytyksen keskiviikkona. Joku oli siis lippusiimoista huolimatta tunkeutunut jumalaiseen sarakerauhan aukiolle. Kuin panssarivaunu hyökkäsin tarkastamaan hyökkääjien määrää ja laatua. Nuohooja halusi sopia nuohouksesta. Voi Sarake!

Toisaalta olen heittänyt taas puita kiukaaseen liian kovaa, joten jokin kakkara putoaa kuorten väliin kiukaan takaseinässä ja viime kerralla nuohooja korjasi sen. Meillä on naisnuohooja. Kerroin heti että sopiminen vaatii sarakekirjan hakemista.

Nakitin sen samalle päivälle kun itse olen töissä ja avustaja on kotona.... niäh, niäh. Avustaja kyllä selviää tai ainakin nuohooja selviää. Toimintaterapeuttikin tulee samaan syssyyn, joten tulee olemaan toooosi helpotus, että asiat on hoidettu kun tulen kotiin.

Nyt on lähdettävä valmistautumaan rengasretkelle. Ei millekään autonrengasretkelle, vaan ystäväni joka siis tulee katsomaan eläimiäni ja villiintynyttä pihaani, päättikin, että lähdemme ostoksille. Hmmm. Pistää vain miettimään, onko hän pölylle allerginen ja onko hänen kengänsä tarkoitettu kävelyyn tasaisilla nurmikentillä. Pah.

Hauskaa odotan kuitenkin tulevasta matkasta tai retkestä, sillä aikaa ei ole tuntitolkulla, kun mies tulee perjantaisin jo 12.30 taksilla kotiin. Eli sen pituinen se.