Pirun selkä kun temppuilee minulle.

Töissä ei mitään ja kohta sen jälkeen näyttää, ettei tästä mitään tuu. Lisäksi sain nyt juonet kohdilleen, miten selkä kipeytyi loman aikana miestä nykiessä.... siis niinhän siinä kävi.

Mutta töihin pitää sanoa sitten, että töissä alkoi... voi vittu, mitä näytöstä. Mutta mutta, nin makaa kuin mokaa.

Ja jottei töissä olisi hauskaa pimahdin siis alkuviikosta yhdelle kollegalle. Tosin aiheesta, mutta turhaan, sillä se imbesilli ei tajua itse mokanneensa. Noh, niin. Se siitä sävyisestä minästä.

Ja olen joutunut myös tänään lääkäriin tarinoimaan kun kaikkea ei voida sietää vanhainkodissakaan, mutta siitä ei sen enempää. Kauan mietin, että onko oma etiikka kohdallaan, mutta kyllä se on.

Se vain, ettei meillä minun tasoinen hoitsulander hoitele suhteita lääkäriin. Tosin ko. lekuripappa tekee usein miten tahtoo, mutta saan aina olla eri mieltä ja yleensä hän tekee sen mukaan, vaikka naristen. Osaan näet manipuloida hänet tarvittaessa näkemään asian sellaisessa valossa, että tässä hänkin on tulilinjalla jos ei toimi.

Mutta kenties se henkinen selkään puukotus sitten tuntuu nyt tuolla selässäni.

@ @ @

Sillä lailla.

Mutta luin nettilehdestä, että nyt olis mahdollista nähdä valopilviä. Ääh, keksiyöllä tosin. Mietin, miten juhlistaa sitä tosiasiaa, että se pirullinen heinäkuu on tosiaan loppu ja lempikuukauteni alkamassa.

Ehdotin tytölle, että jos ilta-aamun jälkeen maistuisi unet ja sitten grillattaisiin jotain tuolla kalliolla. Ja yötä myöten. Huomenna menen vasta iltaan, joten ehkä voisi yrittää valvoa.

Nukuin vajaan tunnin, joten väsymys on siirretty, mutta tuo selkä vaati kyllä lääkitystä.

Ei alkoa, ehei. Vaan ostin kolme sixpackiä limua ja neljä pikkukanisteria russchiania. Eli kusta saadaan kyllä aikaiseksi. Makkaraa grillataan ja kuunnellaan kalliolla radiota ja katsellaan luultavasti sadepilviä. Tulet - ihan oikeat tällä kertaa - leimuavat grillissä. Odotan jo innolla.

@ @ @

Kävin tekemässä luonnetestinkin, jonka Annuliisakin teki. Minä olen kakkonen. Toisia auttava ja marttyyriksi itseni tekevä. Aivan niin. Vain yksi kohta ei täsmännyt. En puutu toisten asioihin auttamisen nimissä. Muuten allekirjoitan kaiken. En halua siis marttyyriksi, mutta ajaudun siihen tilaan. Aivan liian monessa asiassa.

Tämä omaishoito on opettanut nyt varomaan ja näkemään näitä sudenloukkuja. Pääsisi vain näistä joihin olen jo joutunut kiinni.

@ @ @

Auto on taas niin kunnossa kuin tuollainen vähän ajettunut auto on. Yhtä vaivainen kuin omistajansakin. Uskollinen kumppani.

Olin kuulema aurannut autolla ennennäkemättömin hurjin kulmin. Aurauskulmat oli ylittynyt seitsenkertaisesti sallitut arvot. No, nyt on kulmat taas oikealla tavalla kurtussa. Korjaamolla myydään myös autoja, mutten minä nyt lämmennyt. Sanoin vain jatkavani tuon yksilön kanssa hamaan tappiin asti.

Työkaveri kertoi hauskan jutun romaaniheimoon kuuluvista ihmisistä. Minä en ole sitten rasisti, mutta jokaiseen heimoon niin savolaisuuteen, karjalaisuuteen kuin romaaneihinkin liittyy piirteitä, joista ne nyt vain tunnistaa.

Poliisipartio oli pysäyttänyt romanikuskin auton. Syy ei selvinnyt, mutta poliisi näki tien paistavan lattiassa olevasta reiästä. Poliisi kysyi, että mikäs tuolta näkyy. Kuski vastasi: Hai, se on 4-tie! (Tyhmä pollari tollasta kysyykin.)

Toinen juttu Pihtiputaan suunnalta. Vanhaan aikaan stop-merkin korvasi musta käsi keltaisessa varoituskolmiossa, muistatte vanhemmat autoilijat ainakin. Noh, romanikuski ei kuvia kumartanut ja partio perään. Poliisi kysyy, mitä se merkki oikein mahtoi tarkoittaa. Romanikuski vastaa: Hai, tervetuloa Pihtiputaalle.

Nyt on mentävä kissoja hoitamaan. Poika on palannut opiskelupaikkakunnalle, joten kissat on ihan hukassa tuolla kun kukaan ei enää asu niiden kanssa.