Piti käyttää sekä tyttöä että miestä markkinoilla ennen yövuoroa. Homma kusi kintuille, kun oli niin kylmä, että meinasin vallan vilustua, vaikka tungin päälleni kaikki paksummat vällytkin.

Mutta tyttö pääsi kavereiden kanssa hengailemaan ennen iltavuoroa ja mies ennen osastolle menoa. Ja minä laskin minuutteja, jotta olisin voinut lähteä kotiin syömään ja nukkumaan. Ja lopettaa se hyinen olo joka oli minut vienyt mennessään. Ei lähtenyt pariin päivään.

Eikä puhettakaan, että olisi ottanut jotain verenkiertoa kiihdyttävää tai saunonut, kun oli yövuorot tehtävä.

Joten eilen illalla olisi pitänyt saunoa, mutta kun olin hakenut tytön aamuvuorosta omien 'yö'unien jälkeen, teimme havainnon, että väsyttää ja mennään nukkumaan. Olin ottanut koirille rustoja sulamaan ja seitiä kissoille, joten iltaohjelmaakin oli, mutta ensin kauneusunet.

Heräsin siihen, että tyttö kysyi paljonkohan arvelisin kellon olevan. 20.45.

Koirat pellolle rustoineen ja kissat irti. Ne hakeutui aika pian sänkyymme, jossa makoilin katsomassa tytön hankkimaan elokuvaa, jonka piti olla komedia, vaan ei ollut. Ja meistä se vielä loppuikin kesken. Nimikään ei jäänyt mieleen, tämä ainainen kiusa yövuorojen jälkeen, keskittymiskyvyn puute.

No, kissat tuli siis ihan oikeasti lähinnä nukkumaan sänkyyn, sillä ei ne oikein tajunnut että olisi voinut heilua öisinkin, kuten kissat tuppaavat vapaina ollessaan tekemään.

No, koska se kello oli jo herätessä niin paljon... eipä kannattanut saunaa lämmittää. Loppujen lopuksi valvoin vielä yhteen asti telkkaa katsoen. Selkää manaten. Ehkä voisi kehitellä taas jotain harjoitetta noilla kuntoiluvälineillä, mutten kyennyt muuta kuin voivottelemaan umpiväsyneenä selälläni siinä sängyssä.

Onneksi tämän päiväiset unet jäivät osaltani kohtuulliseksi. Siis heräsin ennen neljää, joten tässä sitä taas nyitään.

Meinasin sen seikkailijapupun metsästää tänään takaisin häkkiin, mutten saanut kaveria, joten lähdin vain syöttämään niitä kaneja. Ja se seikkailija olikin häkissä. Joten hain niille uudet vedet loppuneiden tilalle ja laitoin häkin kiinni. Niin meni jänön vapaus.

Nyt vain odottelen saunan lämpiämistä ja teen kupin saunan jälkeen tai sen aikana tai miten vain. Vaikkei tässä vilutakaan. Ja huomenna tulee rahaa siitä puolikkaasta työsuhteesta, jonka keväällä tein. Tai siis työttömyyskassasta siitä puolikkaasta työttömyydestä, josta niin kovin kärsin. Lähinnä rahallisesti vain.

Lapinreissu lähestyy. Äidilleni sanoin, ettei tarvitse vielä päättää, vaikka se kuukausi sitten epäili, ettei lähde. Jos se taas kerran hurahtaisi mukaan. Tietäisi kyllä loppua minun makoilulle riippukeinussa, sillä äitini tykkää käppäillä lähimaastossa. Mutta väliäkös sillä.

Kai tässä voisi lähteä lisäämään joko puita tai tulta. Tulta siinä tapauksessa ettei ne alunperinkään sitten syttynyt.