Että kuka täällä työt tekee?

Poika ei oikein ole kiinnostunut tietämään, mitä tarvitsee tehdä. Tytär tuli pari tuntia sitten kotiin yökylästään. Käytiin kyllä kanien kynnet leikkaamassa. Mutta. Muuten tässä odotan, että alkaisivat sitä ruokaa vääntää. Ja kun haluan kaverin pakkaamiseen ja mukaan tulevien tavaroiden seulomiseen.

Sen lisäksi olen viritellyt tiskipuolta, sillä enhän minä voi tiskausta pojalle jättää. Että puhtaalta pöydältä. Niin pä ja nii - in.

Ja koska päätä särki aamulla, nukahdin siihen odottamiseen että mies saisi aamupalan syötyä. Muistan vain sanoneeni että hänen pitää oma sänkynsä ja sitten vaivuin syvään uneen, kun kuulin miehen jääneen istumaan sänkynsä laidalle. 

Heräsin puolilta päivin ihan tokkurassa. Peläten, että makuupussi, jonka olin ulos laittanut tuulettumaan pojan lapinreissutavaroista, olisi kastunut. Sää on niin epävakaista, ettei voi olla koskaan varma.

Ja sen jälkeen tein tässä koneella vielä nuotituksen hienosäätöä ja tarkastin vielä tietyömaat, joita ei ollut sattunut reitille kuin muutaman sillan korjauskohta. Totuus voi olla kyllä toinen...

Kaupasta raahattiin ruokaa ja minä jo söin päivällisenkin, toisin kuin mies, joka yrittää sinnitellä nuorten tekemiin pizzoihin asti. Eipä taida oikein intoa löytyä niiden tekemisiin.

En ole pakannut, en tiskannut. Kanille niitin heinät ja kynnet siis on leikattu ja yksi valkoinen peppu pesty ja palautettu valkoiseksi. Poju katsoo ihan kummissaan sen jälkeen minua. Odottaa kai, että tulen taas sieppaamaan pyllynpesulle.

Pohjoiseen virtaa kylmää ilmaa. Me virrataan huomenna sitten vastaan. Voi huoleti ottaa kunnolla vaatteita mukaan, joskin tilaa ei autossa niin mahdottomasti ole, kun hoitotarvikket ja kaikenmaailman kassit ja pussit vievät tilaa. Mihin olisi äitini mahtunutkaan?!

Sen lisäksi tytär aikoo tehdä isonpuoleisen ostoksen Pentikistä. Eli vaippojakaan ei voi ylenmäärin ottaa ylimääräisiä. Vaan kuinka paljon on paljon? Ja kuinka paljon riittävästi?