Vielä yksi turkasen työvuoro. Voisin lintsata ja vähällä ettei niin käynyt, jos avustaja olisi kieltäytynyt tulemasta yllätysvuoroon.

Yllätysvuoroon vain siksi, että olin jättänyt ko. vuoron ilmottamatta, koska olin sen pudottanut pois kulunvalvonnastakin. Vain onneton sattuma sai minut tiirailemaan työvuorolistaa. Sen jälkeen tiirailin sitä uudemman kerran ja huomasin, että maanantaina onkin aikainen aamu eli varttia aikaisemmin töihin.Jep-jep.

Ja päänsärky on lakannut. Olen ollut kiltisti ja kärsinyt pikkukolotukset taas ilman lääkettä. Tosin olen telonut oikeaa kättäni tehokkaasti. Syynä tuo pirun syvyysnäön puute. Osun sormineni niin oven pieliin kuin huonekaluihinkin.

Avaan siis ovia vauhdikkaasti seurauksella että sormeni taittuvat ovenpieliin ja oviin vääntyen ja venähtäen. Ensin meni peukalo ja tänä aamuna etusormi pamahti nurin tuolin selkämykseen pukeutuessani.

Niinpä niin. Minäkään en ymmärrä, miten ihmeessä onnistuin siinäkin.

Mutta nyt on sekä peukalo että etusormi kipeä. Jännä veto, että haittaa enempi tässä koneella ja kahvikupin nostossa kuin itse työssä.... niinpä niin, voi perkele tätä ihmispolon velvollisuuden tuntoa.

Ja eihän se työstressi ole minnekään hävinnyt, mutta tässä sitä laahataan eteenpäin urakoiden aina päivän kerrallaan. Ja nyt enää yksi vuoro. Tosin tämä kaikki on onnistunut siten, että olen nukkunut öisin nyt viileämmässä paremmin, mutta viime yö meni harakoille.

Tai unettomalle hoidettavalle eli miehelle. Ei hän karkaa, ei mölyä ei potki, mutta mutta.... hän nykii sen verran yleensä jalallaan, että havahdun siihen sitten ja sehän riittää. Puolen yön herätys ei ehosta kenenkään jaksamista. Lisäksi huomasin hänen räpyttelevän silmiään tavalla, jota en ole ennen huomannut. Melkein sekunti per räpäys. Neurologista häiriötä? Enteileekö uutta kohtausta ja millaista sellaista?

Ehei, mitään piruja ei maalata, mutta varaudutaan. Sillä mehän lähdetään porukalla pohjoiseen lauantaina. Jos jotain on tapahtuakseen silloin, tapahtuu silloin. Tänne kotiin on turha jäädä kökkimään.

Ja kuten ystäväni Omainen, minullakin on jotain hyvää sanottavaa avustajasta. Hän on käynyt hakemassa jäteastian tien varresta. Tai sitten se on varastettu. Heheh.

Hän on käyttänyt ohjeeni mukaan miestäni makkaranpaistossa tontillamme. Ja vienyt myyntiteltan osat säilytyspaikkaan, mistä ottivatkin teltan lainaajalle. Olkoot missä on.

Huomisesta oli sitten suunnitellut, että hoitaa omia hommia mieheni kanssa, joten käyvät jossain päin kaupunkiakin ja käyvät kahvilassa jne. Kuulosti aika hyvältä hänen itsensä keksimäksi. Tosin minä ehdotin sitä, että kokeilisi ottaa mieheni mukaan laittamaan niitä tuoleja bingokansalle ja keräämään niitä pois.

Mutta nyt taas niin kuin valoa, mutta äkkiähän se himmenee, kuten tuo aurinko, joka paistoi vielä pari tuntia sitten, mutta nyt on niin hämärää, että voisi olettaa että kohta tulee vettä.