Kun olen töissä, jaksan kotona paremmin. Joskaan en pitkiä aikoja. Riittävillä tukitoimilla mies voisi olla kotona.

Olenkin siis harkinnut parakin ostoa eurolla. Laitan sen tuonne yrityksen pihaan.

Tai sitten muutan tuo verstaan hänen asunnokseen. Ja laitan sinne riittävät valvontakamerat.

Olisi muuten ratkaisu tähän omaan kotiin ja palautumiseen. Ja kun mies enempi tarvii tuota verstasta ja voisi sitten vain käppäillä katsomassa meitä kun huvittaa. Ja eihän sitä huvittaisi, kun se ei saisi itseään ylös mistään.

@ @ @

Valvottiin keskiyölle. Mitään muita pilviä en ymmärtänyt näkeväni kuin sadetta enteileviä. Johonkin aikaan sitä vettä alkoi sitten tulemaankin. Selkä vihotteli paljon yön aikana ja nukkuminen oli pätkittäistä, mutta eipähän se sen kummoisempaa ole tähänkään asti ollut. Nyt vain kipu on kovempaa ja eri kohdassa.

Suutarisyndrooma vaivaa. Ei voi sairastaa. Etenkin nyt kun ei ole juurikaan porukkaa tekemään. Ja kun yksi joutui kolmeksi viikoksi sairaslomalle.

@ @ @

Avustaja puhuu taas ihan jargonia. En ymmärrä yhtään mitään. Joku mies oli jossain hänen tupakanostoreissulla pyytänyt häntä ja miestäni käymään luonaan. Ja kun tivasin, että ketä se oli. Ei tuntenut. Luultavasti mieheni isä, hän arveli. Tai ei siitä saanut selvää.

Jouduimme pyytämään palvelusta avustajalta, että hakee tytön aamuvuorosta ettei tytön tarvitse sakkorenkailla ajella tässä alkuviikolla.

Kyselin sitten seuraavana päivänä, että paljonko olemme velkaa.

- Joo, niin. Kun minä olen sellainen tuppisuu. Hmmmm, hmmmm. (tästä en ole kertonutkaan, hän hyräilee vähän väliä, kuin meditoisi. Luulen, että hän rauhottelee itseään...)

- En ymmärtänyt kysyä vaimolta. Hmmmm. Hmmmmm.

- Kai ne rahat riittää ensi viikon bensoihin. Hmmmm. Hmmmm.

Täh.

Vaihdoin siis puheenaihetta. En jaksanut enää meditoida hänen kanssaan, enkä tiedä paljonko olemme velkaa.

@ @ @

Tuo tyttöni kertoi, ettei autossa käytetty turvavöitä. Siis avustaja ja mieheni. Auts. Mitenkäs minä siihen puutun?

Onneksi avustaja kertoi, että on ajatellut, että lähtevät seuraavana päivänä ongelle miehen kanssa.

Viestivihkoon laitoinkin sitten, että muistaa laittaa miehelle melontaliivit veneeseen ja huolehtii aina näistä turvajutuista esim. turvavyöt on laitettava autossa, ettei tule mitään isoja juttuja jos jotain tapahtuu. Painotin, että mieheni on käyttänyt pyöräillessäänkin kypärää jo kaksikymmentä vuotta.  Joten jos hän ei nyt ymmärrä turvavyötä käyttää, on avustajan tehtävä huolehtia siitä.

Samoin sanoin, että on huolehdittava asianmukaisesta pukeutumisesta esim. auringon suhteen. Suojattava pää lakilla jne.

Miehen käsivarret paloivat eilen järvellä.... no, sitähän sattuu. Mutta olisi voinut sanoa minulle. Mutta ei hän varmaan edes huomannut tuollaista.

Ääh, täytynee lähteä ihmettelemään mitä tässä vielä jaksaa ja kerkiää tehdä ennen töihinlähtöä.