Selkä vihottelee jo tosissaan. Auts, auts.

Avustaja leikkii omatoimista. Oli päättänyt etteivät mene eilen anoppilaan, vaan keskiviikkona. Siis ihan tuosta vaan, vastoin minun suunnitelmia. No, minä ajattelin, että menkää, menkää. Tilasi kyydinkin. Kaikki siis sovittu.

Paitsi. Kysyin, mahtavatko tietää appivanhemmat. Eivät. Noloa. Minusta ainakin. No, hoitakoon tiskit kun on sopan keittänyt.

Soppa kiehuu töissä. Eipä siinä mitään. Minä käyn vuolemassa kauhoja ja toiset lähinnä rikkovat tai kielivät niistä, jotka sen tekivät. Taikinannuolijoita.

Ja tytön kanssa me selaamme kouluaikuisia papereita (ei siis ikivanhoja) oppiaksemme lisää. Tekeekö muut? Täh? En minäkään usko. Ehkä tämä into karisee vielä joskus meistäkin. Tai tulee uupumus. Että mikäh? Eikös se ole jo meillä, prkl.

Että huomenna vapaana yhden päivän ja sitten auts, saatan soittaa töihin, etten tulekaan, kun auts, auts ja sitten dyn-dyn-dyn. Kuten avustaja rauhoittelee itseään. Minulta. Tai kaikelta. Jännältä. Pelottavalta.

Dynn-dynn-dynn-dynn... ei auta... ehkä minä kuulin sen sitten väärin. Prkl sillekin.

Minä se vain tiskaan astioita ja luudalla lakaisen lattioita... ja näkis vaan. Nyt iltakahville. Kävin jo saunassa. Yksin. Sillä emme sauno enää yhdessä. Jos rasitus on 110% miehen saunotuksen vuoksi ja oman 75% rentoutusta... eikös se mene hieman miinuksille ja ainakin olo on aina ollut sen mukainen.

En ole kertonut mutta ystäväni kutsui meidät polot tytön, miehen ja minut saunomaan. Heillä on rantasauna. Siis rannassa ei kuten nykyisin. En ottanut miestä saunomaan. Menimme tytön kanssa saunaan. Ja kun meille sanottiin, ettei ole kiire... meni pari tuntia. Kivoja vieraita. Tuovat vaikeavammaiset tykö ja häipyvät häiritsemään ranta-asutustaan kauhealla naurun käkätyksellä.

Mutta tuo vierailu lisäsi voimakerrointa tonnilla. Ja se on paljon se. Kiitos sinulle armas lukijaystäväni kutsusta ja siitä toisesta, joka tavoitti meidät vasta pari tuntia myöhemmin ja emme enää jaksaneet lähteä uusimaan uimista. En tosin silloinkaan uinut vaan kiljuin laiturin nokassa veden kylmyyttä. Mutta turkki tuli heitettyä. Ja se oli aika vanha turkki se. En edes muista milloin viimeksi uin. Tai siis upotin itseni hyiseen 22 asteiseen järveen kaulaani myöten. Tai join ameebavettä rantasaunassa syötyäni hädissäni meetvurstia ennen kyläilyyn lähtöä työvuoron jälkeen.

Mutta oli se ihanaa. Helvetti, kahvi jäähtyy. Ja Saimirille valittelut loman loppumisesta. Ehkei lomaakaan kannata sitten pitää kerralla kaikkea. Jos pitäisi viikon joka toinen kuukausi....