tai ainakin eilisen päivän jälkeen, voin sanoa nukkuneeni. Ensin ne aamupäivän päikkärit sinne iltapäivälle n. 4 h ja sen jälkeen iltapäikkärit 3 h ja sitten vielä suhteellisen hyvät yöunet, joskin aamulla oli herätys kuudelta, kun tyttö piti viedä aamuvuoroon.

Yritin jopa tuossa kahdeksan maissa nukkua päikkärit. Taas. Hetken kelluin tajuttomuuden tilassa, mutta ei enää irronnut unta. Nyt sitten yritän valmistautua iltavuoroon. Onneksi huomennakin on iltavuoro, joten eiköhän se univaje johonkin vuorokauden aikaan aina täyty.

Onhan se varmasti hälyttävää, kun tuollaiseksi vapaapäivä muuttuu, mutta kun en sille voi mitään, että elämäni meni tällaiseksi ja että kesä töissä on äärimmäisen rankkaa ja nyt sitten vielä tämän taudinkin olen ottanut tasoittaakseni työpanostani - ja näemmä yöunia. Lämpöä ei ole ollut eikä juurikaan päänsärkyä. Kurkkua kaivaa ja yskittää. Niistä oireista sitten kyljet kipeänä ja vaikea hengittää ja usein tuntuu, että oksennus lentää.

Niin, se ruoka ei vain tahdo maistua. Yritän syödä puuroa ennen lähtöä ja sitten töissä sitä eilistä broilerhöttöä.

Jalat on sääristä kipeät, kun eilen jutasin sen neljä-viisi kilometriä. Että huonossa hapessa.

Koska ulkona kellottaa aurinko lähden kokeilemaan, onko puutarhakeinun patjat vielä märkiä. Ne ovat sellaista kangasta, joka hylkii vettä, joten pyyhkimälläkin selviäisi. Ja yritän raahustaa noita kotihommia, ettei tämä hörskä pääsisi taas kauheaan kuntoon. Siis ei ole kyllä kunnossa vieläkään, mutta suuntaus on kuitenkin enemmän siistimpään suuntaan.