Kurkku on kipeä ja paleltaa. Joko antaisi periksi? Viime yön aloitin lämpötyynyn kanssa nukkumalla. Tosin ei vilun vuoksi vaan sen selän, kun tuli sellainen tunne, että jos sille olisi annettava hieman huomiota ja lämpöä.

En ole vielä uskaltautunut mittaamaan kuumetta. Sen sijaan laitoin saunaan tulet. Hiukset ovat kuin rasvaiset rastat ja tämä kotonaoleminen alkaa olla loppumetreillään. Huomenna on käytävä kaupassa tai ainakin apteekissa. Jostain syystä lääkkeitä on taas loppumassa mieheltä ja viimeiset iltalääkkeet on nyt kohta tarjolla.

Selkä siis parani ja lentsu uhkaa tulla. Olen juonut kamomillateetä ja ruusunmarjateetä ja vitamiiniporetta ja kuumaa mansikkamehua (ainoa kuumentamiseen kelpaava mehu) eikä sanottavaa olotilan kohentumista.

Aurinko sen sijaan alkoi sitten paistamaan neljän aikaan. Tai tarkkaa havaintoa ei ole, kun nukahdin päikkäirreleni. Enhän tänään herännyt 10.30 vaan ihan 700. Joten päikkäreitä tarvitaan.

Olen kulkenut koko päivän villatakissa ja paksussa teddytakissa. Sisälläkin. Koleaa oli ulkona aamupäivänkin vain 16 astetta, joten koleus hiipi sisälle... tuuletusikkunoista. Ja ovikin on jäänyt auki.

Vasta päivällistä syödessä tuli hiki. Juuri niin. Sillon kyllä hiottaa. Ja söin paljon. Eilisiä ruoantähteitä. Niinpä teddyturkis lensi niskasta ja nyt roikalehdin enää villatakissa.

Ja kohta saunassa. Lentsu ei saata tykätä, mutta menkööt sitten joutavampiin ihmisiin. Taidan viettää yön taas Burtonin kanssa. Jos se auttaisi ajelemaan sikasellaistakin. Ja nyt saunaan.