Tai tänne tavallisen kuolevan tarpeeseen. Ei rusketusta varten vaan että nuo eilen pestyt pyykit kuivuisivat yönkosteudesta. Sillä ne olivat kuivia, mutta minä uskoin sääennusteeseen jonka mukaan aurinkoa ja lämmintä. Joten ajattelin, että aamulla sitten otan kaikki narulta kuivina ja raikkaina.

Uskomatonta. Pilvipouta on jatkunut ennusteista huolimatta. Ja ihan viittä vaille varmaan sataako vettä pyykkien päälle. Ja miehen täkki oli pestävä ja sijauspatja ja lakanat ja ja - ainoastaan tyyny jäi. Että sillä lailla. Kastajaiset.

Olen laittanut väärrään aikaan miehelle hälytyksen tulla sisään. Tuntia liian aikaisin. No, kerrankin on sitten ajoissa. On lähdössä silmänpohjakuvauksiin. Ja koska olen saikulla, avustaja saa käyttää. En lähde työpaikkani alakertaan istumaan odotussaliin.

Ja jotten tietenkään nyt pääsisi nauttimaan lepuuntuneesta ronkasta.... kurkku on ollut karhea ja yskänpuuskat vaivasivat heti aamusta. Että eikös lentsukin ellei aivan sikasellainen ole kuopimassa kurkkuani.

Olen repinyt yhden komeron auki. Siis en muista mitä sieltä menin hakemaan, mutten ainakaan matoja. Koirille ostamani rusinat olivat täynnä matoja. Hyi helvetti. No, onhan siitä jo kuukausia kun sen kilon pussin ostin, mutta sittenkin. Ja tietysti niitä matoja oli myös hyllyllä, joten ei kun siivoamaan.

Se hankaluus on aina, ettei tavaroita saa sen parempaan järjestykseen. Yritin lajitella varastoon menevät ja roskikseen ja kirpparille. Sekä polttoon. Mutta siltikin ei ollut enää kaikille tavaroille tilaa... mystistä.

Ja saha sen kuin laulaa. Onneksi minulla on iltavuorot lähinnä viikonloppuna. Aamuvuorot sitten alkuviikosta, joten minähän olen sahurin kanssa samoihin aikoihin töissä.

Ulkona kuulema ripottelee. Ei kuulema kastele pyykkejä. Tuli postinjakaja katsomaan tätä hävitystä, jonka olin eteiseen saanut aikaiseksi. Onneksi koirat pysäyttivät hänet niille sijoilleen lähestulkoon kuistille, joten ... madot saattoivat jäädä näkemättä.

Olisi kai lähdettävä leikkimään hoitajaa. Sillä mies tuli kuin tulikin tuntia liian aikaisin. Ja nyt hän ihmettelee, miten ihanaa on veden soljunta käsiä pitkin. Eikä malta laittaa hanaa kiinni. Ja käsiä pitää ravistella ainakin sen minuutin ajan lavuaarin yllä ennen jokaisen sormen kuivaavaa pyyhkettä. Eli tämä rituaali repii hermoni.

Samanlaisia pakkomielteisiä maneereita on kahvinannostelu keittimeen. Oikeakätisenä hän käyttää vasenta kättä. Loogista. Ja ottaa mittalusikallisen kahvia. Naputtaa kahvipurkin reunaan min. viisi napautusta, ettei vaan tule ylitäyttöä ja kuljettaa min. 45 senttiä pöydän halki keittimeen, jossa tyhjentää min. viisi kertaa kahvinkeittimen reunaan.  Siis hän keittää kyllä parempaa kahvia kuin minä, mutta ei ole kiireellisen ihmisen kahvit ne.

Koska tässä kohta kuitenkin tulee pakollinen katkos kirjoittamiseen, kun se yksi lähtee sinne kuvauksiin - pöllöwoodiin...