Nyt kun lupa sairastaa on saatu, mikäs siinä. Olo heikkeni satasella. Jos ei kahdella. Nopeammin kuin Usain Bolt ko matkat juoksee.

Ei tarvii tsempata itseäni kuntoon iltavuoroihin ja olla etenkään yskimättä. Tosin naamioidun Michael Jacksoniksi ja ostin apteekista lisää suusuojia. Pakko. Muuten yskittää sikana. No ei sittenkään siis kauheasti vain.

Tulehdus pesii kai sitten poskiontelossa. Lymyää oireettomana ei siis käsitystä sen olemassa olosta sen enempää, mutta kyllähän tätä huimausta ja etenkin heikotusta muutenkin on ollut, mutta ei ole ollut aikaa niitä huomata sen enempää.

Yritän hillitä itseäni riehumasta. (Ihan oikeasti ei ole enää vaikeaakaan) Vaikka sinne metsään tekisi mieli mennä käppäämään koirien kanssa. Mutta jos mnä nyt odottelen kuurin todentavaa vaikutusta ja pyrin olemaan yskimättä ja etenkin oksentamatta.

Miehen hoitoon väsynyt omaishoitaja vihjailee sinne sun tänne, että eipä tässä omaa elämäänsä ole hallinnut pitkiin aikoihin ja tiedä pitääkö tämäkään suunnitelma. Että sillä lailla. Pitäisi kai ilmottaa sossullekin, että homma ei ns. skulaa.

Ehkä naamioin tämän päätökseni osaksi kunnan säästöä. Toimintaterapeutti haluaisi kunnasta anoa isomman puoleista remonttia miehen hoidon helpottamiseksi. Ei se hoito siitä vähene. Ei ihan oikeasti. Muuttuupa vain koti enemmän laitosmaisemmaksi.

Joten jos esitän sossulle, että lähdemme katsomaan nyt muita asumisjärjestelyitä, että todellinen hyöty olisi pitkäkestoisempaa ja kauaskantoisempaa kuin tässä isossa remontissa. Kävihän vielä pari kuukautta mielessä sekin, että josko teettäisi kunnalla remontin.... heheh.  Vaan en halua menettää sitäkään itsenäisyyttä päättää remontista itse.

Joten näillä palikoilla taidan mennä heti kirjoittamaan viestin sossulle.