Minä sain sähköpostia. Jos todella luet blogiani, tiedät ketä tarkoitan. En minä suuttunut, mutta nauroin ääneen. Sillä.

En minä uskonut valittavani pyykkihommia. No, tuleehan sitä ja paska kirjaimellisesti haisee. Onneksi kusipyykkiä on ollut 99,9%, joten enempi on tuo hajuhaitta ollut nenin havaittava.

Aivan en tajunnut viestin tarkoitusta, mutta ehkä tarkoitus oli lämäistä pyykinpesuainemainos blogiini? A) ajattelin, että hemmetti kuka pilailee? B) tarkistin oletko lähettäjänä olemassa ko. firmassa. Juu. Vuonna 2007 taloon tulleena kaikenmaailmanmarkkinavoimilla varustettuna. Minä vain laskentamerkonomi, mutta päästiin markkinoinnin tunnilla hajulle alan vaativuudesta.

En taida vastata sinulle. Todista, että luet blogiani tämän kerran. Silkasta uteliaisuudesta. Eli laita uudelleen viestiä...

@ @ @

Töissä on kamalaa. Voisin yksilöidä kamalaa, mutta rakas ystäväni rantasaunanomistaja lukee tätä. Terkkuja. Ja minähän en riko vaitiolovelvollisuutta, joten pysyttelen yleisellä tasolla. Ei kohdistu minuun. Noup. Mutta pariin muuhun. Ja valitettavan aiheellisesti.

Sitten minä itketin sitä yhtä, joka on kolmas yksilö tässä kertomuksessa. Hän kun on niin herkkä ja suuttui kun en antanut siis lupaa kiusoitella itseäni asiasta, että olen puhunut levottomia toisen kollegan kanssa. Joka tosin oli juuri toinen näistä kiusalliseen tilanteeseen joutuneista.

Mutta liitän liittimeni ristiin, kun he kaikki poistuvat keskuudestamme, näin vertauskuvainnollisesti todetakseni. Mitään hautajaisia ei asiaan liity. Ja kaksi heistä ei enää palaa. Ja se minun itkettämäni, siirtyy varmaan joskus eläkkeelle, kiusaamaan helluntalaisia kanssasisariaan omalla käytöksellään ja puheillaan. RIP kanssasisarten sieluille.

@ @ @

Vielä yksi aamuvuoro. Sitten yksi vapaa. Tällä viikolla. Mutta mies on osastolla. Ei pyykkiä hei sinä marketing guru. Huono bisnes.

Toimintaterapeutti on mies. Tai no. Poikanen minusta. Ei elämänkokemusta eikä paljoa tuota empatiakykyä. Vaikka perjantaina yritin sanoa, ettei tarvitse tulla verstaalle tai edes haaveilla, jos mies ei ole kotihoidossa, hän laittoi tänään viestin, että voiko tulla. Vitun ääliö.

Mutta ykkös vitun ääliö on meidän kotijargonilainen. Hän ilmeisesti saa onanoida aina ruohonleikkurin kanssa. Kun täällä siihen ei ole mahdollisuutta, hän nyrhii tylsällä käsisirpillä koiratarhan eli meidän talon edustan muistuttamaan syöpähoitoa saavan pääksi. Varmaan sitä numero nelosta, josta Hodginin tautia poteva nettisisar sai juuri pari päivää sitten.

Kirosin kun tulin kotiin väsyneenä iltavuorosta ja näin tuhon. Ja kaiken lisäksi tytär sai allergisia oireita.... hmm. Ei jaksa sanoa. Kiroan kun ympäri tonttia löytyy tupakantumppeja. Molemmille sekä vitunääliölle että ykkös vitunääliölle tulee muistutus, että työnnän ne tumpit per rectum, jos eivät niele niitä jatkossa. Pistä taskuun, jätä polttamatta.... ihan miten vaan.

Työt jatkuu ainakin puolikkaana. Joten minä saan viikon loman heti alkajaisiksi. Motivaatio siis nollassa. Juu, olen kiinnostunut puolikkaan tekemisestä. Mielellään tietysti kokonaista, mutta voisinko pitää heti viikon loman? Auts, auts. Minä itsekäs sika... vai arvonsa tunteva sijainen. Alkanut vissiin viirata, mutta alan tuntea heti seuraavaksi sairaanhoitajista... kus nousoo piähän tiällä... tai sen noustava, jos haluaa suojata selustaansa tai työpaikkaansa.

Meillä käy kaksi omaishoitajaa luovuttamassa hoidettavansa viikoksi vuoron perään. Vaihtopäivä sattuu maanantaille. Minä olen ottanut nämä luuserit hellään huomaani. Lähtevän ihmisen aviomies huikkasi hissiltä, että minun kanssani on sitten mukava puhua. No, tavattiin toista kertaa näissä merkeissä.

Se näkyy elämänkokemus ja myötäeläminen. Mutta työ on työtä. Minulle ja tytölle henki ja elämä, muttei kotona valvota öitä ja silleen. Mutta voi sitä puolen tunnin pauhua, kun tullaan kotiin. Jos yhdessä palataan, pauhataan autossa tullessa. Muulloin saadaan aina omintakeinen raportti kaikesta epäilyttävästä ja siitä ihanastakin.

Ne on meidän ihmisiä ja me heidän puolustusasianajajia. Näin minä sen näen yhä useammin. Silloin on noustava muurille, vaikka eturintamassa. Vaikka omat ampuisi. Ei ihme, että on väsy kun kotiin tulee. Eikä tasan enää kiinnostaa hoitaa kuin näitä karvaotuksia korkeintaan. Ja ne hoidettava vaikkei jaksaisikaan.

@ @ @

Ne ovat tulleet. Ja minä aion mennä metsään. Juu. Karhuhavaintoja on nähty, mutta nyt jo kuuluu kummia, kun hirvikärpäset ovat tulleet viikon etuajassa. Että täh? Tältä paikkakunnalta lähetettiin hirvikärpäsiä Ouluun tutkittavaksi. Että selvisikö nyt jokin kuljetusten aikataulu, joka sittenkin petti?

Eli naps, naps. Ja kraps, kraps.

Herukat on olleet kypsiä. Ne mustat jotka on helppo unohtaa sinne pensaaseen. Punaiset kypsymässä. Kirsikoita en käynyt katsomassa. Eivät ainakaan vielä punoita, tai ovat muuttuneet tasan ruskeiksi. Ehkä jonain yönä valveillaollessani olisin voinut syödä oman kirsikkapuun kirsikoita.