Suuren päivän aamu - monella tapaa.

• Mies ja avustaja satojen kilsojen päähän lähetettynä. (Pahus kun en ymmärtänyt kuumatkaa tilata...)
• tänään yksittäinen vapaa työputkessa
• kävin lenkillä koirien kanssa!!!
• Ensimmäinen aamu, jolloin ei ole salattavaa ja putken päässä näkyy muutakin kuin valoa.

Eipä tule avustajaa ikävä, kun tiemme eroavat. Minä pakkaan miehen tavaroita ja mitä minä kysymään hänen mielipidettä siitä, mitä tarvitsee mukaan. Oikeastaan homma olisi kuulunut hänen tehdä, mutta tiedän, ettei se onnistu. Ja sittenkin jätin homman vähän niin kuin sinnepäin.

Eilen haki kyllä tavaroita kyytiin. Ja pyysi rengasavaimen. Tänään tuli ihmettelemään, mistä saisi halpaa bensaa. Ja että hänellä ei ole karttaa. Eikö nuo asiat olisi voinut hoitaa jo eilen? Sen verran otti ohimoon, että jos jargonilainen ei osaa ajaa tästä valtatie yhdeksälle ja suunnata kohti pohjoista jossa tie vaihtuu väistämättä numeroksi viisi ja johtaa Suomussalmelle... tulevatko he ikinä takaisin? Ja muistanko tehdä katoamisilmoituksen siinä tapauksessa?

Siis jargonilaisen autossa on navigaattori. Minä niistä sen enempää, mutta hän väitti, että se ohjaa pikkuteitä pitkin. Mitä sellaisella oikeasti tekisi, jos se niin huono on. Eikös se korjaa sitten reittiä tarvittaessa, kun paikallistaa auton uudelleen? Ja yritti vängätä, että täällä hän katsoi juuri sellaiseta karttaa... minä kun olin sanonut, ettei meillä sellaisia karttoja ole... kun minusta asiat hoidetaan ajoissa tai paskotaan omaan käteen.

Ja kun ei yhden tien kulkeminen voi olla vaikeaa. Ja varsinkin jos on navigaattori ei miehestäni kartanlukijaksi ainakaan ole. Juu, itke en kun loppuu tää.

@ @ @

Heti kun sain lenkkikengät jalkaan lähdettiin koirien kanssa repimään toisiamme tielle. Koirat vetää meillä, kun niitä ei ole koulutettu. Tai Norppaa on, mutta Kuutti innostaa senkin menemään sinne sun tänne, vaikkei Kuutti itse juurikaan vedä... sekavaa.

Metsässä oli sieniä. Mutta en jäänyt kökkimään paikoilleen, sillä tytöt määräsivät tahdin. Kuten silloinkin, kun tuli mehevä ruohopuska. Meillä koirat kiskoo ruohoa kuin lehmät. Eivätkä oksenna.

Kuutti oppi viime kesänä marjanpoiminnan Posion reissulla. Ja nyt houkutti vatut. Molemmat pisteli antaumuksella vattupuska heiluen, minun vaihtaessa painoa jalalta toiselle, sillä minä olin jo väsy. Oli tytötkin, mutta makeat marjat voittivat väsymyksen, eikä kai koiran ajatteluun mahdu mitään monimutkaisia vuokaavioita tai SWOT-analyyseja, joiden avulla minä elämääni arvioin. Ja uhka maitohappojen läheisyydestä oli kouriin tuntuva. Tai jalkoihin kuitenkin.

Sen lisäksi jalassa tuntui kipeä känsä. Se pirun loinen on kupannut minua vuosia. Olen päättänyt erota siitäkin, mutten ole uskaltautunut ulkoistamaan sitä, ennen kuin olen varma, ettei tarvitse kävellä muutamaan päivään, jos äityy pahaksi.

@ @ @

Se, etten saa öisin unta, on pahentunut. Iltayöt menee yskiessä ja se jää päälle, etten pääse normaaliin rauhalliseen uneen. Ja nyt vielä mies oli unettomana nytkähtelemässä vieressä. Ja roikkumassa patjanreunalla, että pelkäsin sen rojahtavan sängyn alla ja vieressä makailevien koirien päälle.

Joten kun kello oli jo puoli kaksi tänään aamulla. Totesin, että tuleepahan päivien päivä tästäkin. Heräsin kuitenkin vanhasta tottumuksesta jo kuudelta, joten kerkisin kiskoa kahvia ennen miehen sinkoamista liikkeelle.

Ja sainhan minä aikaan. Mies on matkalla ja minä käynyt lenkillä ensimmäisen kerran sitten kuukausien tauon jälkeen. Ja nythän minulla ei ole muuta kuin katson jotain syötävää ja odotan että tyttö lähtee iltavuoroon. Käyn sitten nukkumaan, vaikka yöunet kärsisi, sillä olen huomenna iltavuorossa. Paitsi että huomasin just, että tyttö on vietävä aamuvuoroon... prkl.

No, nyt siellä sitten sataa. Hyvä niin. Sienet kasvaa ja pisaroita tippuu. Ei tullut pisaraakaan lenkin aikana. Kai sitä jotain varjellusta on olemassa. Ei aurinkoa risukasaan, muttei sadettakaan. Ja minähän tykkään kuin hullu puurosta syksystä.

Auts. Tuli mieleen, että herukat on vielä keräämättä. Ehkä jäävätkin nyt sitten niin... sienet kiehtoisi enemmän ja koirat voi päästää nyt reitin tutkittuani irti 20. elokuuta eli torstaina. Voi olla että singahdan heti aamuvuoron jälkeen lenkille. Luultavasti en, mutta option kyllä jätän.

Jäi muuten aamupala syömättä. Poika kertoi joskus, että lenkille kannattaa lähteä aamusta ennen syömistä, jolloin polttaa vanhoja rasvoja. No, nyt sitten paloi 45 vuotta vanhaa ihraa.