Piti sitten taas mennä nukkumaan ajoissa herätäkseen aamuyöllä ulvomaan petojen kanssa. Taidan olla ihmissusi. Tai ainakin alan muistuttaa niin henkisesti kuin vähän jo ulkoisestikin.

Mikään ei ole kauhein aika herätä valvomaan kuin kello neljä, kun herätys on kahden ja puolen tunnin päästä.

Ja olin sen verran sekaisin, että odotin, että mies olikin menossa neuropsykologin luo, joten äkkiä aamupala jne. Kun normiaamuna aamupalat ja lääkkeet hoidetaan tokella. Eli toimintakeskuksessa.

Tarkistus ja tarkistus osoitti, että taksi tuleekin hakemaan tokelle ja ko. aika peruttu. Tiedä tässä enää itsekään. Näitä en jää kyllä kaipaamaan, peruutuksia ja ilmoituksia ja haistanpaska tiedotuksia. Ei jaksa. EVVK.

Köhivä auto varmaan alitajunnassa vähän vaivasi, kun piti nousta ulvomaan aamuyöllä. Kuten tavallista sain unen päästä kiinni siinä vaiheessa kun kellon soittoon oli puoli tuntia.

Koska nyt olen näin hirveän sairas että pumppukin reistailee... (verenpaineet tässä kyllä heittelee...), nousin ylös ja nyt yritän vähän olla tekevinäni jotain ja sitten nukkua parin tunnin päikkärit puolilta päivin. Pakko, sillä enpä luota tytön vakuutteluihin, että hän kyllä ajaa... juupati juu.

Sydän sätkii lääkityksestä huolimatta. Otan kohta tahdistajaa kun olen ensin varmistanut, että paineista on pudotella. Sen jälkeenkin on yritettävä sinnitellä paineita lisäävissä toimissa, että lääke ei vie vaan prkl näitä paineita. Pitäisi sillä olla rauhottavaakin vaikutusta ja yllätys yllätys myös migreeniä estävää.. sehän vain passaisi.

En minä haittavaikutuksia muuten ole havainnut kuin paineen alentumisen liikaa... sekin aina ohimenevää. Iltaa kohden paranee.

Pitänee soittaa koirahoitolaan ja kysyä, mitä minun pitää tuoda. Ja yrittää kai syödä jotain... voisi tuo heikottava olotila siitäkin jo johtua, mutten kerkiä itse rauhassa syömään, kun on tätä lähtöhössäkkää aina tuon miehen kanssa.