Siihen ei tahdo lenkeillä kyetä, ellei ylipue itseään. Tosin ilmeisesti nytkin tuli liikaa vaatteita jätettyä päälle. Ei fleecepusero ole tarpeen vartin tempoilussa 21,7 asteessa sisätiloissa.

Katsoin vain toimiiko se vempain vielä. Vähä epäilytti entä se vempula siinä sauvoissa... että miten niin beetasalpaaja ei sovi kuntourheilijalle? Mitä tapahtuu? Sammuuko valot vai what? Tulee nimittäin pahaa jälkeä jos kumahdan kesken tempoilun Tulikivitakkaan...

Lääkäri kehotti kylläkin liikkua kuten tähänkin asti. Ei se tiedä liikunko muuten kuin autolla... no, eihän tuossa lääkärikäynnissä muutenkaan kaikki mennyt Käypähoito suosituksen mukaan. Noup.

@ @ @

Katselin ja mittelöin kellarinluukkua sillä silmällä, että mikä tekosyy. Päätä vain vähän jomottaa. Toisaalta verenpaineet on varmaan juuri pahimmassa tapissaan eli alhaalla  näin iltapäivällä, kun sen salpaajan olen lenkin jälkeen vetäissyt lounasaikaan - tai minun aamupalani. Vanhoja rasvoja olen poltellut lenkeillä. Olisko paremp ennen polttopäivä mennyt umpeen, kun niin nihkeetä on ollut meno sairastelun jälkeen.

Minua ei siis lenkeillä niinkään väsytä. Lonkat ei tule kipeäksi tauonkaan jälkeen kuten ennen, mutta meno on kuin yrittäisi puurossa kahlata. Noh, varpaita ei enää palella. Veri kiertää varmaan lääkitysen aloituksen jälkeen paremmin.

Kokeilin tuota crossaria silläkin, että siinä on sykemittari. Kuten huomaatte en ymmärrä mitä seurauksia lääkehoidon aloituksesta minulle on. Nippa nappa järkytykseltäni tajusin, että se määrättiin rytmihäiriöön joka siis ilmeni sinä älyttömänä tykytyksenä pienessä rasituksessa lentsun jälkeen.

No tykytystä ei ole, mutta kaipa tämä olo muutenkin on parempi, jos ei sitten tämä hoitokuvio jne. olisi pahasti levällään. Onneksi sossut ovat kiireisiä ihmisiä.

Onneksi sossut eivät ole verbaalisesti lahjakkaita. Niinpä en saa niistä viesteistä selvää. Ja ehkä minä suutuspäissäni kyselen liian monta kysymystä sitten, kun yleensä saan siihen viimeiseen (=helpoin?) sen vastauksen, joten yleensä vaatii sitten uusintakierroksen kirjallisen sävyn muuttuessa jo lähestulkoon uhkausvaatimukseksi.

Ja soittamaan en ala. Se riipii selkäpiitäni jo ajatuksena. Parempi, että ensin selvittää miten on, jos ei kysymyksiini voi vastata. Joten nyt vietän sähköpostia vaanien saadakseni loppulomanikin ihan pilalle. Jos olisi kesämökki - sähkötön sellainen, olisin siellä nyt. Toisaalta sittenhän joutuisin infon ulottumattomiin ja minua tavoiteltaisiin puhelimitse.

Tämä päivä on mennyt nopeasti. En tiedä kohti tuhoaanko vai mihin, mutta en voi uskoa, että kello on jo kohta puoli kaksi. Tytär on menossa yövuoroon ja minä taidan vain odotella että se tapahtuisi. Ja silloin kello on jo nukkuma-asennossa minulle. Hyvästi tämä päivä. Onneksi olen jo käynyt edes lenkillä ja hengaillut tuon crossarin kanssa vartin. Ehkä rääkkään itseäni vielä tänään menemällä lapion kanssa kellariinkiin.

Apus, laskut odottavat postilaatikossa. Tai sitten tyhjä postilaatikko...