Aurinko paistaa. Mies on jo taksissa. Hörpiskelen loppukahveja. Olisin halunnut sännätä samalla ovenavauksella, mutta en kerinnyt. Lähtö viivästyi.

Sain jonkin pienen piikin eilen illalla grilliä kootessani. Sen pisto havahdutti tytön määräämiin kokeisiin. Pitää tänään muistaa mitata verensokerit. No, kiskaisin jo mukillisen elämän eliksiiriä... mutta näytti vain 4,1 paastoverensokeriksi.

Eilen kesken ajon kirpparilta takaisin kotiin tuli taas sellainen pyörryttävä olo. Olen siis vahvasti sitä mieltä että nyt alkoi ne kuuluisat vaihdevuodet. Tai mitä kuuluisia ne on. Tai ainakin toivon, ettei juuri minun vaihdevuosistani tule kuuluisia.

Haa, ulkona syksy odottaa minua väriensä kanssa. Vaikkei visuaalisuus olekaan minun juttuni, värit kyllä ovat tietynlaista musiikkia. Ehkä visuaalinen osa aivoissani on puutteellisesti kehittynyt. En minäkään voi täydellinen olla.

Yön nukuin kuin lapsi. Tai niin kuin yleensä, kun ei ole huolen häivää. Onnistuin illalla ottamaan ne makeimmat 20 minsaa, joten yöunet alkoivat kuten kuuluukin 22,23 aikoihin. Ja heräsin 6,55. Päätä ei säre tai särje no, ei ole pääkoskua - you know?

Ja tarkoitus on lähteä taas metsään. Eilisen tauon jälkeen. Ei siis mitään hyötyä koko tauosta, mutta tyttöä yritän välillä kuunnella. Se saattaa tietää jotain... joskus. Sokeahan tässä omassa olossaan on.

Muistan lukeneeni tai kuulleeni, että hiuksille tekee hyvää rasvoittua. Tätä hyväätekevää tilaa on nyt sitten hiuksille annettu. Pitäisi tänään vihdoin kävellä suihkuun. Kun vanderbiltinikin on loppunut.... olo on aika mehtäläinen.

Pelkäänkin, että tilani voisi tulkita jonkin asteiseksi väsähtämiseksi, mutta siitä ei ole kyse. Vaan arvottamisesta. Kun yrittää nyt tämän viikon klaarata miehenhoidosta, oma hoito vähän menee riman ali. Ja toisaalta, hikiaallot vyöryvät vähintään kerran päivässä kastellen tukkani. Että rasvaa ja hikeä.

Toivottavasti tämä seesteinen olotila jatkuisi nyt muutaman päivän, että pääsen ensi viikon lomaviikolleni hyvillä mielin. Taidan lähteä halailemaan niitä puita nyt.