Sitä minä melkein noudatan. Paitsi etten kyllä keräile marjoja. En ainakaan pariin vuoteen ole kerännyt. Muuten hommasta tykkään, mutta mikä lie, ettei muka-muka ole jaksanut. Täällä koneella sitten istun keräilemässä jotain muuta.

Niin, tuota, peruna on mun rakas. Olen aina tykännyt. Ja sitähän ei tietenkään kivikaudella - perunamaita viljelty.

@ @ @

Yövuoron jälkeen näyttää nukuttavan. Siis tyttöä. Odottelen makkarasopan kanssa täällä tulikomentoa. Ja tänään olisi käytävä kaupassa. Kauppaan on matkaa 12 km, jonka varmaan monet muistaakin. Minusta vain kaupassa ei käydä joka päivä. Toisaalta en minä oikein nauti noissa kylän kaupoissa käydä: törmäillä hvyäätarkoittavan uteliaisiin, miehen sukulaisiin tai kaikkein pahinta työkavereihin. Ja pitää muistaa että takaisin on yhtä pitkä matka. Joten paljon kerralla, harvoin.

No, nythän minä tajusin, miksi lomalla pitää matkustaa pois. Kuka haluaa hengailla kaupoissa työkavereiden kanssa lomansa aikana? Nobody.

@ @ @

Sen verran prosessit on vieneet meikäläisen voimat, etten ole toteuttanut mitään kavereiden läpikäymisvierailujen sarjaa. Noloa. Onkohan tämä nyt sitä samaa kuin kotona äidin luona käydessäni. En kyennyt mihinkään vierailuun, kun joko olisi tullut puhetta, mutta hallitsemattomasti tai olisin poissaolevana nyökytellyt teekupposen ääressä. Minä sosiaalinen ja toiset huomioonottava?

Toivottavasti tämä on vaan sellainen väliaikainen eikä pysyvä sosiaalinen taantuma. Toisaalta ekologiselta kannalta kotona pysyminen ja energian purkaminen luonnossa liikkumiseen sekä aivojen narisuttaminen kävelyn aikana - ei se voi olla huono tapa lomailla.

Koska puurot jäivät keittämättä löytäessäni vielä kunnossa olevia rieskojani, nyt on nälkä. Pitäisiköhän käydä herättämäss se tyttö? Luultavasti. Tai sitten kerrankin olla epäitsekäs ja keittää se pirun keitto. Kävisi vain ilmottamassa ovella, että nyt olisi makkarasoppaa ja hulluja japanilaisia kello viidessä. Niin teenkin.