että viimeksi meillä oli sairaanhoitopiirin kuntoutusohjaaja paikalla. Jestas. Samalla tuli mieleen, että kuntoutusyksikön lääkäri sanoi, että sosiaalityöntekijä heillä palvelee jatkossakin meitä. Joten laitoin yllätys-yllätys sähköpostia tilanteesta.

No, huomenna on yritettävä tavoittaa kuntoutusohjaajaa, jos saataisiin yhteisiä aikoja sovittua, että minulla olisi paariana oikeuksia. Tai miehen oikeuksiahan tässä yritetään. Homma vain tuppaa kääntymään minua vastaan.

Että annettiin avustajat ja kaikki kotiin ja ei vain onnistu. Syypää!

Tarjottu eri vaihtoehtoja. Ei kelpaa lähiseutu. Syypää!

Kunnalle maksaa maltaita. Helvetin älykääpiö!

Ja kun nämä kaikki toimivat samalla toimialueella kuin minä ammatissani, tämähän on kuin peace of cake.

En juurikaan voi aukoa päätäni, vaikka muuten aina auki onkin. Pitänee pyytää rauhottavia ko. tilaisuuteen. Vai vetäisikö isännän viimeiset Stillnoctit ennen h-hetkeä. Vaipuisi omaishoitaja-polo siinä silmien edessä kasaan. Joko tulisi sääliä vai ämpärillinen vettä.

Ihan oikeasti Lulu, kun tästä selviän juhlin edes yksin tätä loukun laukeamista. Tämä ei ole ollut ihmiselle tarkoitettua eikä minun kaltaiselle humanoidillekaan.

Että meni tämäkin päivä sitten nopeasti isännän asioita hoidellen. Olisi se itse edes mukana taistelemassa, mutta sen murheita on varmaan, mihin sijoittaa eroottisen kirjastonsa uudessa kodissa.

Sanoinkin hänelle viime viikolla, että sinä teit niitä omia ratkaisujasi jättää se diabetesneuvola silloin 95 käymättä. SE OLI PIRUN TYHMÄÄ. Nyt minun pitää maksaa siitä seuraukset. Muttei kaikkia. Sinun osaksesi jää muualla asuminen, että minä saan tekemäsi yritysvelka maksettua pienestä palkastani. Tai mikä pieni se on, jos tulisi täysi palkka....