Siis meni hukkaan liköörit. Luultavasti tästä olikin siis hyötyä. Jumit suli likööriiin. No, ehkä hienoista päässäliikaaoloa on havaittavissa, muttei mitään tekemistä haittaavaa. Ja syystähän ei sitten tiedä: likööri bonzai mustikan kerääminen.

Viimeinen vapaapäivä. Huomenna alkaa lomaviikko.

Pitäisi kaivautua kellariin. Ehdottomasti. Ja lapion kanssa. Myyrät ja muut jyrsijät ovat kaivaneet lattiakaivon kellarista hiekkakasaksi. En tiedä edes mitä etsin, mutta yritän nyt poistaa edes ne hiekat. Painesäilön tyhjentäminen olisi satakertaa helpompaa jos saisi lorottaa vedet letkulla viemäriin, kuin että nostelen ämpärillä luukusta eteiseen ja sieltä vessanpönttöön, joka menee kai siihen samaan viemäriin, sillä ovat kovasti samalla kohdin...

Että sellaista tässä vain mietin.

En saa tilattua polttopuita. Pitäisi soittaa telefoonilla. En mitenkään saa soitettua. Kai minä tunnen itseni niin tökötököksi, että tuntuu ihan tyhmältä yrittää vaikuttaa selväjärkiseltä ihmiseltä. Ja kun en oikein tiedä itsekään määriä ja muita... sekapuuta ja mitat... jos vain rajaisi rahatilanteeseen... tällä hetkellä ei kauheasti. Mutta olisihan sitä kuitenkin puita saatava ennen talvea.

Siis appi ei ole laittanut puulähetystä. Hyvä merkki. Uskoo kai, ettei kannata. Ja miehen serkku sai viime kesänä noottia, ettei tarvii pihaan tuoda siltä ukolta mitään. Tai ajatan takaisin. Usko ainakin varmaan serkkumies. Tai sitten ei ole puita mitä ajattaa, kun appiukko kuuluu olevan huonossa jamassa aika ajoin.

Paistan riisipottupiiraita. Tai uunissa ovat mokomatkin. Tai ensimmäinen pellillinen. Maha kurnii jo ja en malttaisi odotella enää yhtään. Vaan ei eka pellinen kauaa siellä enää voi olla.

Taidan lähteä hiomaan voiveistä valmiiksi. Beetasalpaajakin on vielä lääkerasiassa.