Kaupunkireissu on heitetty. Inhottaa tunnustaa, että olemme joutuneet tyttären kanssa johonkin shoppailukierteeseen. Ei yli varojen suinkaan, mutta kun olemme noin 15 vuotta kärvistelleet enempi kurjuudessa ja sen kuppilassa, on kaikki ympärillä hieman... noh, kirpparitorilta tullutta. Ja etenkään vaatteita ei hyvällä tahdollakaan voi kutsua vaatteiksi... enää. Tai tietenkin. Mutta kurjaa oli lähteä minnekään sen kerran kun piti lähteä.

Eipä silti, että minä niin koskaan vaatteilla koreilisin vieläkään. Voi näitä rönttäsiä, joita kiskon heti aamusta ja varsinkin silloin kun pitäisi nopeasti kaupunkireissulta kotiutua. Olo vain ei ole kotoinen, ennen kuin on vanunut villapaita ja ja ja

Itse kulutusjuhlamatkamme meni hyvin. Minulla oli valmiiksi kirjoitettu lunttilappu. Että kenkiä, paristolaturi, Highland kahvia, syyslannoite, myyrälle suojuksia puiden ympärille, vanderBiltiä, koukkuja kattoon ja vilkaise sitä Gramin jenkkikaappia siinä ohi mennessäsi, josko sellaisen paikallisesta liikkeestä tilaisi.

Ja tietty ruokaa. Ja aivojen narisuttamismusiikkia aamulla kuunneltuani, ihmettelin, että miksi minulla ei ole jo Rage Against The Machinea. Tytär valoitti tosin, että johan minulla on, mutta minä onneton olin sen ostettuani kiikuttanut hänelle kuunneltavaksi ja sinne se oli jäänyt. Eli en olisi kyllä muistanut. Mutta ostin nyt tuon jossa on Testify aamuisen narisuttelun musiikki.

Sen lisäksi mukaan lähti Irinan Liibalaaba ja Älä riko kaavaa. Nämä ovat niitä Prismassa myytäviä kympin settejä. Joten en niistä enää täyttä hintaa pulittanut.

Eivät olleet siinä lapussa, niih. Mutta tämä on tärkeää terapiaa - musiikkiterapia. Saanpahan tietokoneeni tilttiin.

Sen lisäksi ostin autoon stereot. Jösses. Cittarista 59 ekulla. Autoni arvo tulee kasvamaan huikeasti, kunhan vielä saan jonkun asentamaan sen paikoilleen. Tähän asti olemme kuunnelleet cd-soitinta apukuskin sylissä pattereilla... pitkillä matkoilla. Sillä auton ovet eivät mene lukkoon, joten on jäänyt sitten stereoiden rikkimentyä omassa käytössä, tyhjä kohta, joka ei ole houkutellut autovarkaitakaan...

Sen akkulaturinkin sitten ostin. Kohta on kamerassa freesit akut, mutta koneelle ei sitten saa noita kuvia sieltä kamerasta... eli olisi pitänyt ostaa kones.

Syyslannoitteenkin löysin. Myyrän suojuksia ei... täh, myyrälle suojuksia... no niitä kieputettavia rungon ympärille. Ei ole koskaan ollut, eikä taida olla sitten ensi talvenakaan...

VanderBiltiä tuli ostettua kun sain niin Sulo Vilen halvalla. Kaksi pulloa 11 eurolla. Siis ostin kolme settiä. Kaikki loppui jo, eikä täällä perämetsissä ko ainetta ole saanut. Ainakaan minä en ole löytänyt.

Käytiin syömässä Hesessä. Ehei tämä ole mikään mainos. Viime kerralla söin kanasalaatin, tällä kerralla gluteenittoman hampurilaisen ilman juustoa. Ihan turvallinen mättö oli, mutta jösses, että sämpylä oli sitkeä. Nämä luontaisesti gluteenittomat jauhot ovat siitä oikullisia, etteivät tahdo pysyä kasassa. Ja kun tämä oli saatu pysymään kasassa, ei siinä auta kuin purra, purra, purra.

Lisäksi asiaan vaikuttaa varmasti se sama ilmiö kuin kotona. Heitäpäs sämpylä pakkasesta mikroon ja anna hieman jäähtyä - ja kovettua. Joten sitkasta oli syödä, mutta tosin tyttökin sanoi ihan samaa, joten ehkä ei tekijät olleet ihan koulutuksen loppuvaihetta suorittaneet.

Ja ne kengät kengät. Tympii kulkea crocseissa. Kenkätilanne on oikeasti niin huono. Metsään löytyisi kenkiä, tosin nekään eivät oikein näytä pitävän vettä. Sen vuoksi erehdyin kokeilemaan Haltin vaelluskenkiä. Onneksi ne eivät tuntuneet hyvältä turvonneissa jaloissa lähinnä nilkoista, koska vaelluskengissäni pitää olla varret.

Ja kun bling-bling lenkkarit olivat liian pienet ja ja ja muut vähän tätimäisiä näin nuorekkaalle ihmiselle... jäi ne hyllyyn. Yksi asia on korko. Se on lainoissa pirullinen. Kengissä tasapainolleni mahdoton. Joten en ole vieläkään korkokengiä käyttänyt - oikein edes paria senttiäkään. Joten onko tasapohjaisia kenkiä hyvännäköisiä ja koossa 40-41 jollaiseksi jalkani on ajanmyötä läsähtänyt. Onneksi ei sivuille, mutta kapea jalka on pitkä-pitkä.

Loppupeleistä ostin kolmella kympillä talvikengät. Nilkkurit. Siis nyt sitten käppäilen Crocseilla talvikenkäkauteenko? Minen ala enää mitään.

Loppuhuipennus oli Mustapörssikäyntimme. Liike täyttää 30-vuotta ja möi esim. töllöjä, joihin tyttäreni on iskenyt silmänsä. Ja Blue-Ray ja en minä enää jaksa tuollaisia vehkeitä tajutakaan. Noh, osti 1300 eurolla tekniikkaa meidän tai siis hänen onneaan sulostuttamaan.

Oma telkkarini on ostettu vanhana ja vanha se onkin. Niin vanha, että se varmaan sammuu jossain vaiheessa lähiaikoina. Toivottavasti ei syty palamaan...

Lähdin autoa siirtämään lähemmäs ovea. Tytär soittaa kännyyni, että tiesin palata kassalle. Kummankaan kortit eivät salli moista ostossummaa. Myyjä raapi takaraivoaan ja totesi, ettei hän saisi, mutta tekee nyt niin, että tytölle laskulla koko paketti. Luvattiin pyhästi, että het kun kotiin tullaan, maksetaan, vaikkei se heillä näykään sitten kuin päivien päästä.

Mutta sellainen ostosmatka meillä.

Onneksi tuonne maalikylille on melkein sata kilsaa ja ei päästä töiden takia joka viikko eikä joka kuukausikaan ostelemaan. Ja onneksi jää homma kuitenkin sille tasolle, jolle on varaa. Tytöllä tosin varanjääminen perustuu minun anteliaisuuteen vuokran ja ruoan suhteen. No, Siperia tulee joskus kylään hänellekin, kun tiemme eroavat.

Hauskaa viikonloppua kaikille. Taidan lähteä ihmettelemään tätä eläintarhan jäsenyyttä. Apus niiden ruokiin ja tarvikkeisiin tärväsin sikana rahaa, kun oli mistä valita. Täydensin nyt vähäksi aikaa varastoja.