On aivan uskomatonta, että miten taas alkaa hommat kiertyä yhteen sykkyrään. Tai mitä uskomatonta saamattomuudestani kerrottuani. Mutta elämää hankaloittaa vaikka mitkä ennenkokemattomat haasteet.

Kaksi niistä on navetassa. Toinen oli. Sulaketaulu, joka meinasi osoittautua avaamattomaksi salaisuudeksi. Että miten vaihtaa pimeässä sulaketta? No, valoisalla en tietenkään muistanut ja pimeällä luovutin aina.

Tänään jostain kumman syystä muistin. Tänään on puhelintyttöpäivä. Jo neljä puhelua takana. Yksi hoitokotiin, kaksi taksille, yksi autonasentajalle. Talvirenkaita meninkin laittamaan autoon iltaa varten. Ja viemään nimipäiväkorttia postilaatikkooni postin kuljetettavaksi äidilleni. Pitäisi keritä huomiseksi. Luotan Itellaan, toistaiseksi.

Hain myös kaksi epänormaalin suurta armeijan käyttämää kassia yhden aikaisemman lisäksi. Jos exän tavarat eivät nyt ala kenkineen karvoinen mahtua, saan hepulin. Ja tulee olemaan mielenkiintoista lastata niitä torstaiaamuna autoon odottamaan taksiin siirtoa aamuvuoron jälkeen.

Niin, jäihän se yksi navetassa oleva haaste kertomatta. Saunapuita on tällä hetkellä ainakin sahattava pokasahalla. Siinä on crosstraineria kerrakseen. Tai sitten ei. Yritin vasurillakin, mutta vaatii näemmä pitemmän harjoittelun. Mutta jos muistan oikein ostamani halot ovat liian pitkiä kiukaaseen tai hellaan. Toisaalta jotain puhuttiin että sopisivat hellaankin. Ehkä se valkiaa samana päivänä kuin ko. halot tulee. 

Iltavuoro odottaa. Paras pestä sahanpurut naamasta ja ottaa mukillinen teetä ja ihmetellä, mistä työvirettä löytyisi. Ja huomenna se aamuvuoro kärkkyy loputkin mehut viedäkseen. Ja tämäkö kutsumusammatti? Ammatinvaihto on edessä siinä vaiheessa kun alan kyynistymäänkin liikaa ja kiinnostaa enempi tilipäivä kuin hoitamani ihmiset.

Mutta nyt sitä teetä hörppimään.