Mikä ihmeen Smurffin laki minua ympäröi? Ainakin turhan usein. Tai ainakin jossain asioissa.

Tänään oli se suuri päivä.

Töissä aamuvuorossa. Miehen kamat kasseissa autossa. Piti olla kaikki vähän niin kuin sinne päin. Taksi tilattu ja sovittu mistä hakee ja milloin tavarat ja sitten miehen.

Pakenin autolle aamuvuorosta. Tajusin taksia odotellessa, etten tiennyt määränpään osoitetta. Hupsista. Soitto kotiin tytölle, joka oli onneksi siellä kännyn vieressä eikä kuten eilen, känny eri huoneessa...

Vaan olikin tytön koneella ilmeisesti virus tai joku ja skannasi sitten kiivaasti sitä konettaan. Lähti sitten käynnistämään tätä vanhusta ja katsomaan sen osoitteen.

Kun taksia ei kuulunut, soitin siihen, että haloo, onko kyytiä tulossa vai tilataanko toinen. Oli jo mies KYYDISSÄ. WTF?

"Niin tuota, pitäisi nämä tavarat ottaa myös mukaan...." Taksikuski ei ollut sama jonka tilasin ja nuotitin. Vaan hänen tyttärensä.... joka ei siis tiennyt, että piti hakea tavaroita mistään p-paikasta. 

Olivat jo naapurikunnassa, melkein puolessa välissä. Takaisin. Ja minä vastaan. Kohtauspaikassa tavarat kyytiin ja sitten tämä tyttö kysymään osoitetta. WTF?! Puolessa välissä minne?

No, tuli siis se osoitekin tarpeeseen. Niin sitten niin. Minäkö blondi? Vai tehdäänkö minusta syyllistä väkisin....

No, paskat. Ukko on kyydissä. Tervemenoa ja tavaraa kolme kassillista. Jospa se siitä. Pitänee huomenna yrittää rauhoittua ja kirjoittaa jargoninkielinen työtodistus ja jonkinlainen selvitys kotioloista. Voi hyvä jumala, että jomotti päätä tämä päivä.

Huomenna on onneksi ykkösvapaa. Edes se. Sen voi pyhittää koiranruoanhakumatkalle lähikaupunkiin nappirenkailla (röyheät soundit asvaltilla...) ja vääntämällä viimeiset rieskat kokoon tästä omaishoidosta, ennen reissuviikkoa.

@ @ @

Kotiin tullessa ajattelin, että syön nopeasti ja nukkumaan. Mutta joinkin kaksi mukillista kahvia hatutukseen. Ja kerkisin piristyä tässä koneella istuessani.

Koska täällä on lämpötila tuossa 17 asteen hujakoilla, pitänee tehdä puita ja riehuin itseni tästä piristyneenä liiteriin ihmettelemään, miksi sulakkeen vaihto ei voi riittää valon saamiseksi liiteriin.

Kyseessä on vanha navetta ja siksi liiterin katto on korkealla. Minusta puuttui tuolin kanssa vielä 20 senttiä, että olisin saanut lampun vaihdettua. Söhräsinkin siksi hämärässä puita sekä hellaan, että takkaan, jonka savutusta olen siirtänyt aina päivä päivältä, mutta nyt sen on huomenna aamulla koitettava. Seuraavaksi lämmitän sitten viimeistään ennen reissua joko illalla tai aikaisin aamulla. Jos tytön ei tarvitsisi kovin lämmittää sitten.

Huomenna on sahattava saunapuita. Tai soitettava sille halkokauppiaalle. Että tuo itse soittaminen on vaikeaa. Siis puhuminen ei ollenkaan....

No, lähden tästä ihmettelemään, meinaako minuun ihan oikeasti tulla migreeni.