Koska meillä on kirjoja, niitä pitää kasata sänkyyn, että saa kirjahyllyn siirrettyä. Onneksi on osissa se. Kirjahylly siis. Katkaisin vielä yläosan alaosasta, vaikka epäilin, että menee poratapit poikki viimeistään tällä kertaa.

Niin, se sänky on täynnä kirjoja jotka eivät enää mahdu mihinkään. Ja koska sänky on täynnä en saa siirrettyä sitä nyt kirjahyllyseinälle... voi paskan paska. Eli tämä homma sen kuin pitkittyy. Ja kaiken lisäksi villakoirareservaatti kulkee ja makaa ja voi hyvin. Karvaa lähtenyt koiristani siihen malliin, että luulisi niiden peijakkaiden nakuilevan viimeistään nyt, mutta noup.

Ja pölyä sitä on niellä ja hengittää ja nenänaluseni kirpeloi siihen malliin, että allergiseen reaktioon asti on pölyä ollut.

Muu maailma on lakannut olemasta. On vain minä ja mun sänky. Ja ne kirjat. Ja ne muut tavarat, jotka on joutuneet muutoksen kouriin. Ja ne villakoirat. Ja aamulla lämmittämäni takan kuumuus, jonka piti auttaa parin päivän viileyteen. Aamun koleuteen kun mittari näyttää 15.5 astetta. Siis sisällä.

Ei ole edes nälkä. Villakoirat ilmeisesti pitää ruokahaluni kurissa. Mehua tosin olen pistellyt vähän väliä, joten tavanomaista nestehukkajuttua en ole vielä potenut. Ja sitä kai se tuo mahakin on nyt täynnä.

Noh, lähden jatkamaan, sillä tämä kirjoitusasentokin on epäergonominen. Crosstrainer piti kääntää irti sängystä (ai, teilläkö ei ole niin asennettu kuntoiluvälineitä..) ettei seinältä toiselle siirtynyt kirjahylylle olisi kirjojen kanssa vieläkin v-mäisempi matka sillä olisin muutoin kiertänyt sen crossarinkin ja senhän tietää miten sen takaosan kanssa kävisi. Murtuisi varpaita ja turpaankin tulisi takuulla kun pitäisi rähmälläni todeta kaikki vanhuuden kömpelyydestä johtuvat tasapainohäiriöt.

Kierosti kirjoitettu mutta kierosta asennosta. Lähden tästä oikomaan kieroa luonnettani ja vääntämään sen sängyn loppuasetelmaan. Huomatakseni, että ei vaiskaan... voi hemmetti näitä mun vapaapäiviäni.