Väsymys pesii päässä. Silmät ovat kahden punaisen soikion keskellä. Vähäinenkin silmien kiinnilaitto aiheuttaa pikku narkoosiin vajoamisen. Ei sellaisen virkistävän vartin nokosiin, vaan lamaannuttavan vaaralliseen, ainakin yleisillä paikoilla.

Sen lisäksi taistelen työssäkäymisinnon kanssa. Tai sen puuttumisen. Tosin mitään kauheata angstia työtä kohtaan ei ole, sillä johan tähän rundiin on tultu pyörimään ja näillä mitäänsanomattomilla ykkösvapailla ei pääse rundista kuin suihkun kaltaiseen vaihteluun, joten kakku lusitaan nyt tällä viikolla loppuun, tahtoi tai ei. Ja tahdonhan minä.

Mitä vain että tämä viikko kuluu pois. Sen jälkeen on vapaata enemmän kuin pankkitili sallisi... kaikessa kun on puolensa.

Toisaalta luulisi, että nukkuva ihminen ei voi tehdä laskua...