onko kotona vai hoitokodissa. Tai sitten on. Että parempi hoitokodissa. Minuakin tympii tämä jatkuva ohjeistaminen. Ja pitäisi saada vastauksia siihen ja tuohon ja saan vain ilmeetöntä ponnistelua. Tee siinä sitten syväluotaavia kysymyksiä. Min en ala.

Saattaa olla, ettei kauheasti hotsita tämä jatkossakaan. Tosin en jaksa leikkiä iloista kotiinpaluu- näytelmääkään, kun stressaa tämä hörskän kuuraaminen. Ja kaiken lisäksi poika on ollut kuumeessa monta päivää, eikä varmuutta oliko tämä nyt sianpersetautia vai ihan vasta harkkariflunssaa. Joten saattaa olla ettei ketään sieltäkään tule.

Mutta minä se vain tiskaan astioita ja luudalla lakasen lattioita...

Tosiasiassa hommaa on lystiä tehdä, jos ei olisi jotain dead line - rajoitteita. Nyt huvit on vähän hakusessa välillä. Tosin tulee tehtyä sellaistakin nypläystä, johon en olisi omaksi ilokseni vielä malttanut ruveta. Ja tuleehan sen joulukin. Ainakin ripustamistani verhoista päätellen.

Exä kiskoo hampaat irvessä pakastimesta kaivamaani einestä. Pakko niistäkin on eroon päästä. Mikroaterioita 30% alennuslipuin varustettuna. Tai sitten ryhdyn vain mättämään koirille.... siis miksei tuokin tullut mieleen aiemmin?

Siivoamisestakaan ei ole juurikaan tullut mitään, kun en osaa keskittyä mihinkään, kun pitää miettiä milloin sitä pitäisi toinen käännyttää keittiöön milloin pesuhuoneeseen. Ja hänen tavaroitaan on nyyteissä ja nyssyköissä ja onneksi taksimies erehtyi lupaamaan tuhat kiloa kyytiinsä. Menee kaksi puuarkkua (miehen tekemää) ja Korkeajännityslehtiä vuosikerta kymmenen kpl.

Teetä kuluu. En osaa oikein muutakaan rauhoittaakseni itseäni. Ei kofeiinipitoista kuitenkaan. Kyllä kai se tästä taas. Onneksi jatkossa voin lähettää exän vanhempiensa luo loppupäiväksi. Kyllä kai sekin kotiolot voittaa... ?