Jaa, jaa. Ei sen enempää otsikosta, mutta ihmettelyä, että miten ihmeessä aika kulkee ajoittain kuin pitääkin... vääjäämättömästi ja sitten taas ei mitenkään. Ehkä pitäisi miettiä jotain kuluttavaa harrastusta, että saisin pari viikkoa nytkähtämään eteen päin. Tai höpö-höpö, keskiviikkona alkaa sellainen työputki, ettei harrastuksia tarvitse - ajan kulkuun sillä tuskin on paljoakaan vaikutusta, muttei ehkä kerkiä seinäkalenteriin nykyiseen tapaan nojailemaan.

@ @ @

Siivoussession pakollinen katkeaminen täksi päiväksi on vienyt selkärangan ja focus on siirtynyt edellä mainittuun ajan hitauden manailuun. Ja säässäkään sitten ei tietenkään ole kehumista, koska en saanut ruhoani tuonne lenkille sitten pohjoisen reissun.... aivojen narisuttaminen voisi nopeuttaa ajankin kulumista.

Positiivista on se, etten löydä positiivista asiasta enkä sen puoleen negatiivista. Paitsi, ettei oikeasti sää ollut esteenä lenkkeilyyn. Ja kun sinne lenkille lähden, siitä tulee taas oikea pakkomielle. Aaa, positiivista on ettei mieltä masenna edes tämä kurja keli tai oma saamattomuus.

@ @ @

Tieteellinen tutkimus. Hmm. Sen kun sanoo, että sitä on olemassa, voi sanoa mitä vain taivaan totena. Enbusken ohjelmassa joku älykkö sanoi jotain, joka ihmetytti minua, mutta luuletteko, että minä muistan muuta kuin tunnelman ja tämän asian että takana on jopa tieteellistä tutkimusta. Riittääköhän jos joku lähihoitajaopiskelija on asiaa käsitellyt lopputyössään?

Lisäys puoli tuntia myöhemmin: Kyse oli aggression purkamisesta. Ettei niiden purkamiselle tarvita kohdetta, koska pitää osata hillitä itsensä, joten ei mitään purkamispaikkaa tarvikaan etsiä. Anteeksi exä.... ja tytär ja koirat.. ja ... muutama muu...

Ja tuohon siis tieteellistä näyttöä, ettei aggressioita tarvikaan purkaa.... ne pitää hillitä. Voi mähnä.

@ @ @

Isänpäivä. Ei ole isä enää elossa. Sahasin puita ja mietin, miten kuvata isääni. Hänestä olisi pitänyt tulla K-kauppias. Hän teki rahaa ostamalla vanhan pyörän, jonka kunnosti ja möi sen työkaverilleen takaisin. Sille samalle, joka sen oli alunperin myynyt. Kauppamies... mutta vain varastotyömiehen hommista jäi sitten eläkkeelle monisairaana. Tikkurilan Väritehtailta. Rakastava, mutta kiivasluonteinen isä. Isä joka epäili muiden yrittävän viilata linssiin, sillä sitä hän itse aina...

@ @ @

Sovinnaisuus on minua kärventänyt jo monta päivää. Kun itse on asiansa omasta mielestään tehnyt ihan oikeassa marssijärjestyksessä: mies hoitokotiin ja eropaperit käräjäoikeuteen ja aloittanut uuden suhteenkin... no kaikki kolmessa viikossa, että epäilen sovinnaisuuden tyrmäävän minut ja sen vuoksi on sitten ajastettava kuin jotain pirun jouluvaloja... adventtikynttilät ajallaan ensin yksi ja sitten kaksi ja ...

Kääk. Minulta uhkaa karata uudenvuoden raketitkin nyt. Ja joudunko siitä vastuuseen ja millaiseen. Ja oikeasti mitä sen on väliä? Ketä ihmettä varten minä esitän sovinnaista näytelmää epäsovinnaisuutta pursuavassa maailmassa? Itselleni varmaan. Ehkä annan rakettien lentää ennen aikojaan jos kerran niin huvittaa. Ei mene kaikki kaikkien mielen mukaan muutenkaan.

Huonosti nukutun yön jälkeisiä mietteitä voi huomenna palata lukemaan ja pyörittää päätään ja huokaista helpotuksesta, ettei ole vielä niitä raketteja ammuttavaksi... vai onko?