hyvää ei saa halvalla.... naku-naku ja vali-vali. Veetuttaa tuon imurin kanssa totisesti ja koko siivous on hyvästä vaiheestaan huolimatta aika kaoottista. Pitää nyhtää kaikki tuosta imurin perkeleestä esiin ja kun koirat vaistoavat, ettei täti ole iloinen Monika, joka lähtisi edes torille... koirat kulkevat hermostuneena jaloissa ja kaatavat ne loput pystyasennossa olevat tavarat lattialle.

Sellaisia tavaroita on joka huoneen lattiaharjakihvelisoikoon versiot. Sillä niillä pitäisi pärjätä Plan A:ssa ilman tuota typerää imuria. Sillä luultavasti ei ole imuria jonka kanssa haluaisin seurustella kaupanhyllyä enempää...

Kun pienissä tiloissa on lattiaharjoja ja imurin letkuja putkia ja ties mitä muuta tähdellistä siellä täällä kuin esterataa agilityssä, muutun ihan hermoksi jo pelkästään siirtymisaikeesta huoneesta toiseen. Saati kun toinen koiristamme leikkii taas luita saatuaan eilen ulkokoiraa ja toinen vahtii sisällä, että joko se kaveri sieltä sisälle jne. Joten juoksen koirapiikana esterataa edestakaisin siivouksen kohdealueelta ovelle ja takasin ja uudestaan ja uudestaan kuin Teletappi.

Ja lyön varpaani ja kompastelen ja kiroilen hermot säpäleinä.

Hyvä asia tässä on, että varmaan uni tulee illalla...

Ja jos nyt miniäkokelas erehtyisi tänne lueskelemaan sanailujani, kehotan jättämään nämä asiat omaan arvoonsa, sillä hänellä ei ole veetutukseeni osaa ja arpaa. Ainakaan vielä. Kun en tunne sinua...