olen täysi toope. Tylsä. Imbesilli ja muista piittaamaton. Niidenkin (huom. ei heidän...) elämä on nyt tylsää. Syypää olen minä.

Koirat laiskottelevat. Keräävät paikassa jos toisessa voimia mahdottoman muuttuessa todeksi. Josko minä älypää saisin virtaa itseeni ja lenkkivaatteet niskaan. Koiratkin kaipaisivat aivojaan narisuttelevaa emäntäänsä. Voi kuinka ne minua kaipaavat.

Minäkin kaipaan, mutta se ei kuulu nyt tähän asiaan. Sitten minä kaipaan rullaverhoja tai sälekaihtimia. Aika yllättävääkö? On minulla rullakaihtimet, mutta ne eivät toimi kuten pitäisi. Joko eivät nouse ylös edes auttamalla tai sitten kun haluaisin niitä laskea alas, ne kimpoavat kuin jousipyssyn nuolet kohti korkeuksia. Pelkkää kiusantekoa.

Kuten tuolla taivaalla tuo tämän hetken kirkkain tähti eli auringon möllykkä. Pakkoko senkin on paistaa noin matalalta? Suoraan päin naamariani yrittäessäni tässä tukahduttaa uteliaisuuttanne elämääni kohtaan. Ja kun yritän niitä rullaverhoja.. ne ovatkin saaneet voimansa auringosta ja kimpoavat yläilmoihin juuri kun kerkiän istuutumaan helpotuksesta huokaisten huoneen hämäriin.

Nerokasta oli myös yrittää valoverhon kaitaleella peittää aurinkoa. Taitava niljake paistoi kyllä joka reiästä joka valoverhoon mahtuu. Ja niitähän on. Että se siitä.

Siivoukseen olen nyt innostuneena taas osallistunut. Viirivehkasta löytyi osa kuivuneita karahkoita ja tuikkasin, vaikka talvi onkin tuloillaan, lisämultakerroksen kahdesta vajaasta multapussista. Eroon niistäkin. Muistattehan tämän minun nykyisen vimman päästä pusseista ja purkeista eroon? Vajaista sellaisista.

Olisi käytävä takan päälysen kimppuun. Tai sen taistelukuntoisen pölyarmeijan kimppuun, joka on jo sovittu selkävoittotaistelu. En saa sellaista määrää mihinkään haluttuun paikkaan vaan kuin savuten se joukkio katsoo rauhallisemman paikan, jonne laskeutua. Niin se vain on.

Mutta nyt kun kynnetkin on siivouskuntoon puunattu ja etenkin hiottu, voin olettaa, että pikkuhiljaa viisivuotissuunnitelmani edetessä pääsen siihen vaiheeseen, että joko pölyt lähtee tai minä lähden. Ääh, onkohan tässäkin jokin sovittu ratkaisu tulossa?