piristeitä, sillä sen sijaan, että olisin väsähtänyt unten maille, päätin tarttua härkää sarvista.

Tai ruukusta pelargonioitani tuossa kuistilla. Jep. Aika todennäköisesti osa on paleltunut, vaikka niitä hellästi peittelinkin harsoihin. Mutta osa nökötti aivan oven suussa lattialla, joten ne saivat kyllä kylmää pöydällä olleita kavereitaan enemmän. 

Luonteelleni kuuluu, ettei kavereita jätetä. Eli jos vien osan elvytykseen, lähtee exituksetkin. Ja perästä kuuluu, kuka kuoli ja mihin.

Sen lisäksi koska kantelin saviruukkuja kaksittain puidenkantotelineellä, voi tuoda puita joka haulla sisälle. Ja kun kerran hommaan ryhdytään, voi riippuvat pakastetut kesäkukat nakata seinänviereen odottamaan joko kevättä tai lämpöaaltoa, että ne voi erottaa ruukuistaan.

Koska tavaraa lähinnä tyhjiä ruukkuja pyöri siinä jalolissa, pussitin ne ja otin muutaman isommankin vadin kuljetukseen viimeiselle pelakuumatkalle. Ongelmia tuotti työnnettävä ruohonleikkuri, joka ei halunnut jäädä yksin talvea katselemaan, joten pussillinen ruukkuja, vateja sekä pelakuu telineellä ruohonleikkuri vedossa mukana raahustin liiteriä kohti. En tuonut enää puita.

En siksi, että olisin laiska, vaan siksi, että niitä olisi pitänyt sahata ja koska voin hakea samalla energialla sen sijaan tyhjennetyn roska-astian tienvarresta.

Yhtä tämä puuttuu enää. Suurta pahvia portin pieleen: Älä herätä yövuorolaista! Tosin tämä eukko ei enää taida keretä nukkumaan, mutta kerrankos sitä on vähemmillä unilla yksi yö, se ensimmäinen,valvottu? Ja torkahdinhan minä siksi vartiksi joskus neljän jälkeen. Torkahdinhan?!