En minä tiedä, mutta nojatessani seinään omassa sängyssäni, syödessäni viimeisiä kinkkuvoileipiä ja juodessani karpalotäysmehua withno vodka, minä tunsin kuinka joulu pyrki sisään mieleeni. Joulukuusi on ainoa joulukomistus huoneessa, muuten kaikki on arkista, mutta minun kotiani.

Se miksi näin reagoin on tietenkin ehkä kypsymätöntä ja kuuluko kenties kohtalaiseen mielenterveyteenkään, mutta luo minulle jotain itserakentamani elämänosan tuomaa turvaa. Oli ihan syvältä luulla että minun äidinrakkauteni riittäisi tässä tilanteessa luovuttamaan kaiken viikoksi.

Nyt kysymys kuuluukin, nukunko ensi yön kissalassa vai koiralassa... eli KUMMAN KAA?

@ @ @

Pakkasin eilen. Tuota. En usko, että tuli nyt pakattua kuin kermat päältä. Tuota. Ajatus ei vain oikein juokse. Ainoa johtotähti on, että olisi hyvä jos ei tulisi kahta isoa laukkua. Mutta jos niitä oli viimeeksikin... ja niitä oli tietysti vähän liikaa, joten osaan tällä kertaa rajoittaa, mutta minusta nyt ei ole kaikki ihan ok.

Edellisellä reissulla kaikki toppavaatteet olivat kassissa, nyt aion työntää ne päälleni. Myös ne isoimmat kengäni, joilla kävelen tarvittaessa vaikka puuhun. Siis jos se nyt muuten olisi fyysisesti mahdollista minun kunnollani. Eli sama vaikka jättäisi nekin kotiin, mutta nyt tiedän, ettei ole väliä kuinka retkeilijältä tuossa pikavuorossa pohjoiseen näyttää, vaan tärkeintä on matkaeväät, lämpimät vaatteet ja ajanvietteet.

Joten on aivan sama, jos laitan isoimmat kenkäni suoraan jalkaan, sillä kun onnikka perille kurvaa, on jo pimeää sielläkin ja voin syöksyillä sitten pimeitä kujia pitkin majatalon turviin.

Mutta tällä hetkellä epäilen, ettei minulla olekaan muuta kuin lahjapaperikääröjä matkalaukussa ja matkalle päälle laitettavia vaatteita. Hmm. Pakkauksen tulos johtunee lähinnä siitä, että olen vieraantunut huoneestanikin ja joudun nyt tyytymään enemmänkin lipaston antimiin. Ja niitä ei ole paljon.

@ @ @

Lunta on tullut epäkiitollisen paljon. Tai hyvähän se on, mutta tämä määrä tupsahti kerralla tai sitä tulee koko ajan.  Enkä osaa edes sanoa, miten sitä sitten pitäisi tulla, että tulisi hyvin.

Mutta koska selkä ei tullut kipeäksi lapioimisesta eilen, ehkä huiskan vielä tänäänkin vähän aikaa tuolla ulkona. Vaikka meillä tytön kanssa on reissunajanjärjestelypäivä. Meidän on sahattava, pilkottava ja roudattava tänne sisälle puita, että voin lähteä edes siltä osin hyvillä mielin matkaan.

Eli mikään riemulomapäivä ei tästä urkene. Pitäisi vielä katsoa työttömyyskassaankin papereita. Ehkä alan siihen jo nyt heti. Sillä kaikki tuntuvat keksineen taas parempaa tekemistä kuin koneella olon Blogistanian vuoristoseudulla.