Piru kun en saa ylösnousemusta tapahtumaan kuten ennen. Noh, en minä nyt sitä kello 5 tai 7:määkään kaipaa, mutta kyllä se on päivä pilalla kun 10.28 on lukemat kun rähmäisiä silmiä yrittää aukoa. Ihan suoraan sanoen perseestä tämä kyllä on.

Nii-in. Toisaalta on hyvä että sitten on tullut nukuttua. Siis mentyä nukkumaan ehkä kello 1.... mutta tuleehan siinä niitä tuntiloita vai mitä ne nyt ol.

Joka tapauksessa päätin ihan oikeasti a) lähteä lenkille ja b) hakea myös ne viikonlopun lehdet pois nuapureita kiusoomasta. Ka, ku nuapur soitti että hae hyvä ihminen lehet poes. Että tiiänkö minä. Arvasin. Klups. Minä hyi sunnuntailehtiterroristi tukin sen laatikon omilla hakemattomilla lehdilläni.

Jos minä olisin ollut itse tuossa tilanteessa, olisin heivannut vanhemmat lehdet joko roskiin tai kyseisen ihmisen postilaatikkoon... mutta parempihan vanhanpojan oli himmastaa vanhalle äidilleen ja tämä sitten asiaa hoitamaan.

Ja kun tämä laatikko on kilsan piston edestakaisin päässä ja sitten on vielä se viisi kilsaa sitä jutaamistakin, otin ihan repun mukaan. Siksi että a) tunnen itseni, jos ei panoksia ei toimintaa b) lehtiä on varmaan kauheasti, kun on johtanut oikein soittoon...

Joten aamupalan jälkeen nyhersin kaikki kamat taisteluvyöstä reppuun itseeni ja valjaat koirille ja menoksi. Ja teputin ensin sinne laatikolle. Eikö tullut tämä himmastaja autolla (siis haloo, olisi joutunut kävelemään pari sataa metriä) postiaan (ihan takuulla siis tiistain päiväpostia, minä sitä viikonloppupostia takaviikonlopuilta...) joten irvistin kiitollisuutta kuvastan irvistyksen hänelle...

Ja koska joukossa oli toisen vanhanpojan lehti, jonka voisin pudottaa lenkkini varren postilaatikkoon, pistin sen reppuuni. Varma juttu olisi etten laistaisi takaisin tullessa lenkiltä, sillä minun oli pakko joka tapauksessa vajuttaa reppuani siihen postilaatikkoon. Piiskaa, annan itselleni piskaa. Porkkanoitakin on tullut nautittua, mutta yhtä kaikki lenkkeily on päässyt jonkilaiseen vauhtiin.

@ @ @

Intoa lisäsi toimintaterapeutin soitto aamupalalla. Että tulisimme sitten 22.12. hakemaan niitä koneita. WTF?!

Pidin heti alkuun muuttuneista omistussuhteista jne. Ettei minulle ole kerrottu, että vielä vaan ollaan koneita hakemassa. Ja sain kuulla, että hoitokoti olisikin kiinnostunut niistä koneista ihan ostajana. Tosin olisi luullut, että se tarkoittaisi sitä, että kaupat tehtäisiin ennen kuin haetaan.

Minä en jaksa. Siis mikä hemmetti ihmisiä vaivaa? Välillä tuntuu, ettei minun mielipiteellä ole väliä. Noh, kysyihän se sopiiko päivä, mutta voi vxxxx etten jaksa ymmärtää, että voidaan toimia noin yksisilmäisesti ja exän parhaaksi tietenkin. Taitaa terapeutin jutut olla vähissä ja olisi helpompi teettää niitä puutöitä... täh?

Joka tapauksessa ositustahan tässä on kai tehtävä. Sama kai tuo on jos jättävät kalleimmat koneet siihen koskematta.

Jo vain. Mitäs minä muuta tässä kuin juuri syöneenä miettimään, että josko sen saunan hurahuttaisi palamaan. Olisi se nurjempi juttu, jos jäisi kalliita polttopuita muuton jälkeen. Ai, minkä muuton? Saa sitä haaveilla.