Tai ympärilläoleville. Ai, niin onneksi olen lähes tulkoon yksin...

Olotila muuttui heti kun piti tehdä jotain. On niin tahmeata kaikki. Ihan kuin hirveä nuha olisi ja yrittäisi väkisin löytää jostain jotain voimia. Tavarat tippuu käsistä, välillä suustakin.

Että hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Positiivista tässä päivässä on, että saan arvostella tytön kanssa linnanjuhliin päässeitä hyväkkäitä.... kiäh, kiäh. Siis jos olen hereillä... höh.

Suuria tavotteita ei siis voi asettaa tälle päivälle... ja se harmittaa. Toisaalta. Voinhan miettiä tätä saavutettua itsenäisyyttä. Siis avioliitosta. Pankkia kohtaan tunnen varsin suurta läheisyyttä. Ja ehkä työhön läheisriippuvuutta.

Ja tietysti se, jonka lähellä haluaisi olla, on kaukana. Niinhän se menee...