Mikään ei ole kuin ennen. Varmana pidetyt yöunet ovat - hukassa. Ja niinpä valvoin viime yönä aamuun - lähes, kuunnellen kelloradiosta isänmaallisia lauluja Polyteknikkojen kuorolta. Laatuaikaa kuitenkin.

Se vain, että aamulla heräsin sitten vasta - ei siis aamulla ollenkaan - kello 11 kun tyttö tuli siivestä. Ei linnun eikä muustakaan sellaisesta vaan siipirakennuksesta.

Tuli yön aikana katsottua osa boxiin tallennetuista ohjelmistakin. Joskin yksi jäi jumiin eli täällä signaali on ajoittain heikko ja tallennus jämähtää. Pitää katkaista virrat niin telkkaristakin... ja sitten kelata ko. kohdan yli... sen verran vaikeata kello 2 aamulla että jäi tekemättä... ja annoin kuoron sen sijaan laulaa isänmaallisia..

Muutenkin ottaa aivoon kun ei tuota boxia voi käyttää asuinpaikasta johtuvien vajaavuuksien takia satasella. Kaikki ohjelmapäivitykset eivät tule koneeseen... joten joskus kun tuli ohjelma Banzuke Jimiltä sain aloitettua sen tallennuksen joka päivä.... ei tule enää, mutten saa sitä peruttua, kun Jimin tiedot eivät ole näkyneet sen koomin. Tai ovat voineet, muttei koskaan silloin kun minä olen yrittänyt.

No, nyt on tulet takassa ja lämpöä luvassa.

Olotila on väsynyt mutta onnellinen. Joskin lenkille en tule selviämään tänään. Täytyy ottaa crosstrainer taas käyttöön. Must. Olo alkaa muuten rapautumaan liikaa. Se onnellinen oloko?

Ajattelin taas nauttia brunchia eli aamupala on vielä nauttimatta. Päivä alkaa puurolla.... tai alkoi sillä kahvilla ja Matteus Passiolla. Kiitos Johannes!