sitä aina ajattelee, että huomenna.

Hmmm. Ajatus karkasi luvattomille teille. 

Siis huomenna herään aikaisin, teen sitä ja sun tätä pois roikkumasta. Voi villit lupiinit! Nietu. Ei mitään tapahdu. Tai ehkä se alku sentään. Ylös kun on noustava ja aamukahvit horastava,  mutta sitten ontuu, ontuu ja piru vie ontuu.

Kaksi tuntia meni ihmetellessä aurinkoa. Tai siis sitä, kun se paistoi tietokoneen näyttöön... Ja ei ihan ihmetellessä vaan enempi manaillessa.

Ja sittenkin vielä, että olin päättänyt suuressa voimaintunnossa tänään käydä lenkillä. Olihan mitä mainioin kelikin, joskin aurinko paistoi suoraan näytölle. Ja rullaverho ei taasen suostunut pysymään alhaalla, vaan säikytti minut pahanpäiväisesti sinkoutumalla kohti aurinkoa, kuin kostoksi siitä, että tuo laiskanpuoleinen ämmä tulee nykimään töihin kesken hmmm. talvilevon.

Ja sitten tulee puhelu. Ehei, ei miltään terroristilta, mitä nyt muuten nostaa lämmöt pintaan.

Tämän voimaannuttavan puhelun jälkeen tai oikeammin siksi, että menin lupaamaan lenkille lähdön, minä myös tein sen. Otin ämpärin mukaani ja laitoin sen päähäni. Niin sen mp3 ämpärin.

Kuuntelin siis musiikkia ja ajatukset pyörivät kuitenkin ihan muissa asioissa kuin huurteisessa metsässä tai kuuntelemassani musiikissa. Niin moni asia vaivaa jatkuvasti mieltäni.

Suurin ongelma on exän jättämät hoitamattomat asiat. Ts. velat. Tai mitä niistä, mutta miten ne hoidetaan. Tai onhan minulla kaksi suunnitelmaa: hoidan ne ja se toinen sitten: pankki hoitaa.

Ja kun jäljelle jää sitten tästä mökistä lähtö. Teen sen muuten enemmän kuin mielelläni, mutta olisi kiva, jos olisi aikaa ja asiat hoidettu.

Aikaa ahdistaa se, että minun on löydettävä uudelta paikkakunnalta töitä ja kun niitä löytyy, ne olisi vastaanotettava. Höh. Eli jo asuttavako? Ja en voi muuttaa minnekään, jollei ole töitä, mutta kun ei ole asuntoa, joten se onkin pirunomainen Loop atk-kielellä.

Ja jos voisin nyt jäädä tähän hohhailemaan - tai edes haluaisinkaan - mutta kun pitäisi tehdä velkojen suhteen jotain, sillä minun palkallani ei niitä makseta ja exän eläke imuroidaan hoitokotiin... joten - hupsista - pitäisi muuttaa nopeasti ja sanoa adios ja muuttaa vielä rahaksi kaikki mitä ei jaksa kantaa ja mistä hennoo luopua.

Mistä päästäänkin toiseen dilemmaan. Mitä voi kantaa mukanaan? Mitä kannattaa yrittää? Minkä voi jättää välille? Ja minkä voi heti myydä, lahjoittaa tai heittää pois. Heittää pois siihen pieneen tötsään, joka tyhjennetään kahden viikon välein?

Toisaalta, jos lahjoitan kaiken pankille. Tai maksan vain korot... (niitä on paljon) ja pidän hommaa vireillä, kunnes olen saanut siirettyä tavarat luultavasti tulevaan yksiööni (Laiskurinippelin suosittelema vähäpäästöinen ja siivoinen malli...) en itse tai saati elikot mahdu sinne. Ja jo eläinten siirto vaatisi Noan Arkin ja sitähän minulla ei ole.

Ja kun ei ole Noan Arkkia, pitää tehdä monta reissua tai pyytää kavereita hätiin ja sijoittaa eläinlaji yhteen ja toinen toiseen. Ja kun muistetaan, että kyseessä tulee olemaan ilmeisen talvinen ajomatka kohti jotain muuta kuin etelää, jos on vallassani tietenkin... joutuu miettimään näitä eläinten veto yms. kysymyksiäkin.

No, tästä syystä mietin ja pyöritän kuin tahkoa hirveässä jatkumossa saamatta aikaiseksi mitään. Paitsi että asioillahan on tapana järjestyä. Minä vain onneton en voi olla yrittämättä puuttua siihen järjestykseen vaikkei tästä tällaisesta tule kuin harmaita hiuksia.

Mutta jos tästä jotain hyvää etsii... aika kuluu.

Tosin kun tekemättömät työt puolestaan eivät etene... ajan kuluminen ei olekaan enää hyvä juttu. Eikä sekään että se joulukin lähenee ja pitäisi kaiketi jollekin jotain muutakin kuin lämmintä kättä. Varsinkin kun tuon exän tili tuli tyhjennettyä äsken niihin hoitolaskuihin.

Ja exän suku pitää joulupippalot ja minun tehtävänä on kirkastaa lapsosteni kirkassilmät säihkymään sen sijaan että ne häpeällisesti himmentäisin. Niinpä niin. Tämä kauheus taas lankeaa minulle tässä tilanteessa, jossa nautiskelen puolikasta palkkaa kokonaisten laskujen ja ylisuurten velkojen kanssa.

Voi kun asiat järjestyisivät tuota pikaa...