vaikka ruoka ei ollut sen ihmeellisempää. Tai tähän mennessä olen mätystänyt sen aamupalan. Vaan muuten on ollut luuripäivä. Vielä olisi yksi puhelu heitettävä. Hennoisikohan? Sekin puhelu maksaa euroja, vaan ei auta. Autossa on pientä laittoa. Enemmän edestä kuin itse autossa arvoa. Jos ei siis tunnearvoa ja käyttöarvoa oteta huomioon.

Hauskinta päivässä oli, että hoidin laina-asioita sähköpostitse. En saanut velkoja muutettua saataviksi, mutta lakkasin lyhentämästä niitä ja maksan nyt sitten vain korkoja. Hyvää joulua. Ja ylistys puolikkaalle palkalleni.

On minulla taka-ajatuksiakin ko. lainalle, mutta niistä sitten myöhemmin.

Soitin ihan puhelimella tuonne taakse Oikeusapuun asti. Maksullista sekin. Ainakin luulen niin. Kyllä kaikki rajat tulevat ylittymään, kun laskun aika tulee. Hyvä jos ei hyvätuloisesta käy. Mutta apua kaivataan aika tavalla.

Luulin, että kuntamme kotisivujen mukaisesti, vastaanottopäiviä on kerran kuussa ja se päivä meni jo tällä viikolla ja seuraava menee riiatessa - toivottavasti - joten olin jo vaipua epätoivon alhoon. Vaan ei.

Esitettyäni kohtaloni aikoja tarjoava tarjosi jo kahden viikon päähän ajan. Ehkä se tästä jouluksi muuttuu, joskin köyhänpuoleiseksi sellaiseksi. Joten minun on kaivettava työhön kunnon lähtökuopat ja oikeasti tehtävä lisävuorotkin, jos niitä tarjotaan. Voi prkl. No, lopussa jos ei kiitos seiso, seisoo se järkikulta...

Sitten pesin kanin takapuolen ja hävitin toisesta koirasta puolet turkin muodossa. Kanin tapauksessa kyseessä on saattohoito. Kaikki merkit ovat ilmassa. Valitettavasti en saanut sovittua lopetuspiikkiä tälle viikolle....

Koiran tapauksessa kyse on sikamaisesta karvanlähdöstä. Toinen se Norppa vaikutti lähinnä minikokoiselta karvanlähtöiseltä myskihärältä. Eli elikolta, jota kukaan ei uskalla auttaa harjaamalla. Otimme tytön kanssa itseämme niskasta kiinni ja ähelsimme mahdollisimman nopeasti varttitunnissa ämpärillisen Norpan karvoja irti.

Nyt Norppa on kuin suitera narttukoira eikä se karvanlähtöinen myskihärkä.

Vaan minä olen menossa yövuoroon ja en jaksa nyt ajatella sitä toista vaihetta. Eli Voltan kanssa tangoilua. Tosin Voltakaan ei varmaan jaksa olla imutustuulella, sillä karvaa on tullut yli viikossa tähän huusholliin toinen ämpärillinen, joka on vielä levinnyt pitkin seinänvieriä ja crosstrainerin jalaksien väliin - ja kaikkialle, jonne sen vain voi kuvitella menevän.

No, tämäkin on vain elämää. Eläimellistä elämää.

Nyt olisi vuorossa sisäruokinnan jakso kaksi eli päivällisen laatiminen ennen yövuoroa. Ja jos laittaisi takkapuut jo asentoon ja päivällisen jälkeisten unien jälkeen sujauttaisi tulet takkaan, saisin lämpöä ehkä riittämään huomispäiväksi, jolloin yövuorosta uupuneena rojahdan nukkumaan.