Valitettavasti, nyyh, en ole jouluihminen. Enkä osaa suoriutua jouluista kunnialla. Vai en halua? Mutta joka tapauksessa. Joulu ilman viinaa on kohdallani teeskentelyä. Ilon teeskentelyä. Tai ainkin näissä puitteissa. Näissä odotuksissa ja omissani ja ja

Haluaisin sen ihmeen kokea, että joulu olisi ei-kaupallinen ja suurin osa tarjoiltavista ruuista ihan oikeasti olisi minun syötävissä, eikä vain ne iänikuiset arkiset känttyrät, joita yleensäkin syön. Ehkä sitten minäkin, ehkä sitten, löytäisin joulumieltä, sillä sitähän se on jouluna. On herkkuja joilla mässätä.

Valitettavasti olen saanut varmasti kilon pari ihan tällä arkiruoallakin... siis lihottua. Eipä onnenlahjat käy tasan. Mutta näin sen on taas kerran todettu... paskajouluihminen minä. Joutaisin erakkomajaan jouluiksi muiden jouluja pilaamasta ilottomuudellani. Plääh...

Positiivisinta päivässä on se, että työvuorot on tältä joululta heitetty ja vain yksi kuoli. Kiva oli ottaa puhelu omaisille. Olisi hauska saada tietää, miten onnistuin olemaan tiedottava, lohduttava ja tukeva... vai onnistuinko?