teloitetaan heti kun ostamani pölypussit on täynnä. Näin on. Sen verran veetuttaa raahata sitä perässä. Johto on lyhyt näin pienessä pulamökissäkin, äänet... you know, pölypussit etsitään useamman kaupassakäynnin tuloksena, johto ei pysy aukivedettynä, johto ei mene takaisin eikä putken osat pysy kiinni, vaan sinkoilevat varpaille. Suosittelen, jos nautit liikaa imuroinnista. Tervetuloa kuolevaisten joukkoon.

Mutta. Imuroitu on. Nyt pitäisi vielä muka-katsoa päällisin puolin. Mutta voi olla että vitut minä katson enää muuta kuin auton konepellin alle. Joulumieli se tulla jollottaa... ja se postilaatikkokin on puolillaan lunta. Pitäisi miettiä siihen joku huippuhyvä parin päivän patentti... jotta selviää pyhille ja sen jälkeen.... joku patentti, että joskus on intoa ostaa uusi.

Saati ruuvata se uusi siihen tilalle, kun on tuo tekninen osaaminen tällä hetkellä nolla ja varsinkin hermot tai keskittymiskyky....

Reilun tunnin päästä lähden sitten iloisena autoilemaan... voi jösses. Kinkku on ollut tuntitolkulla uunissa. Mitenkä minä voisin enää tässä hallita elämääni. Eihän täällä ole kuin savuavat rauniot elämästäni. Tai siltä juuri nyt tuntuu...