En tiedä olenko minä ymmärtänyt aivan oikein, että tänä viikonloppuna minulle tuodaan auto näytille. Jokatapauksessa minä hermoilen täällä, että milloin se näytille tuominen on totta. Että kun nukuttaisikin aikaisen ylösnousun takia ja lenkin.

Ihme jytinää kuuluu välillä, mutta se taitaa ollakin pyykinpesukone... ja minä kun luulin, että takaovella on joku. Sinne kaikki meillä käymättömät käyvät nykimässä ovea, kun ihmettelevät ettei tänne muuten pääse kuin koiratarhan läpi. Nii-in. Ei pääse. Ei ainakaan siitä takaovesta.

Väsyttää taas vietävästi. Ja paleltaa väsymyksestä. Pakkasaamu on takana ja aurinkoa tulvii ikkinasta päin näköä -

Kävin autokauppaa. Tuli siis kirjoitukseen keskeytys. Tuli kyllä koeajotilanteeseenkin. Kello oli 12 lähestulkoon ja se tarkoitti sitä, että exä saapuu lounaalle. Keveälle sellaiselle. Kahville lähinnä. Mutta ei silloin pääse minnekään koeajolle.

Ja aluksi luulin, että kaikki haluaa mukaan. Onneksi pääsin lähes yksin. Exä niiskutti tosin vieressä, mutta se ei jostain syystä kommentoi ajamistani nykyisin ja toisaalta hänellä on inhottava tapa puuttua sitten fyysisesti ajopuoleen. Sanoinkin, ettei koskisi joka nappulaan, sillä minun onnellani se on heittoistuin ja hänen onnellaan juuri minun heittoistuin.

Itse autokauppa jäi vaiheeseen. Tietysti rahoitustilanteeseen jysähti. Joudun vetämään pankin mukaan neuvotteluun. No, samalla voin miettiä, että lähdenkö hommaan vai en.

Nyt olisi melkein sama jos soittaisi halkokauppiaallekin. Mutta kun en tiedä mitä sopia, joten jääköön odottamaan jotain muuta yllättävää tekosyytä siihen, etten saa sitäkään tehtyä loppuun. Ja asioillahan piti olla tapana järjestyä.

Omaishoitoa jäljellä viitisen tuntia. Ja hoidettava lähti takaisin verstaalle. Ja alkaa taas pieni rukous, ettei sytytä tai satuta....