että yhden koiranruokasäkin hakuun menee aikaa. Samalla kun tulee käyneeksi syksyllä avatussa S-marketissa (ei tarvitse enää vaivautua), kirjakaupassa, sekatavaraliikkeessä, apteekissa jne.

Ja sää oli kuin väkisin naitu morsian. Aamun lumiräntäsade muuttui tunnissa vesisateeksi ja joka paikka sohjoiseksi, joskin sitä sohjoa ei juurikaan ollut, kun luntakaan ei kauheasti ollut.

Kielsin enää hieromasta kauppoja autosta. Tekstiviestillä. Joudunkohan keltaiseen lehdistöön.... ?

Halkokauppiaalle en ole soittanut, sen sijaan sahannut puita pokasahalla (prkl) ja hakannut halkoja halki kahdella kirveellä yhtäaikaa, mikä taasen selittyy sillä, että toinen toimii kiilana ja isommalla mätkitään toista niskaan... turvallisempaa ja varmempaa kuin minun pelottava tapani matkia tavallisten hommaa taitavien ihmisten pilkkomista.

Ostin Tiimarista kalenterin ensi vuodelle. Paulo Coelhon Rohkeus. Ensi vuonna tarvitaan muutoksien jatkumiseen rutkasti rohkeutta. Kalenterissa puhutteli värimaailma ja sana rohkeus. Sieltä täältä selailtuani löysin lainauksia kirjailijan teoksista (näin ainakin ymmärsin... en siis tunne tapausta, ei tunne Manninen Jeesustakaan, minä sentään sen..). Yhden teoksen nimi on Voittaja on yksin. Minä haluan olla voittaja.

Heti ensi sivulla tulee tässä lainausta teillekin pimeydessä vaeltavat:

Rohkeus

Olemme kaikki osa jumalaista kipinää.

Meillä kaikilla tässä luomakunnassa

on päämäärä nimeltä rakkaus.

Herää rakkauteen. Mennyt ei palaa.

Se mikä on edessäpäin tulee osata tunnistaa.

Voittaja on yksin

Onpas se - . Ehkä minä katson jotain enempi repäisevämpää täältä.

 

Sinusta ei voi koskaan tulla suurta

jos luovut unelmastasi

jonkun vieraan ihmisen mielipiteiden vuoksi.

Kolumni - Lukijoiden tarinoita

 

Auts. Tuo sattui... joo-joo, ei pidä ajatella mitä muut ajattelevat.

 

Eilispäivän tuska on Valon Soturin voima.

Valon Soturin käsikirja

Huoks. Nyt on kai sitten hommattava tuo käsikirja, kun tuota eilispäivän tuskaa on riittänyt sen verran, että minusta tuleekin voimakas Valon Soturi, kun kasvan isoksi. Siis jos luen sen käsikirjan. Ja jos vielä ymmärtäisin ja toteuttaisin sitä oppia.

Vaan miten elää itse kirjailija...? Oppiensa mukaan vai? Minä olen hieman skeptinen. Jo se seikka, ettei kukaan ole täydellinen... blaa-blaa.

@ @ @

Takassa on nyt pidetty savuttajaiset. Vähillä aloitussavuilla selvittiin. Osaankohan minä ensi yönä nukkuakaan, kun aamullakin oli vain 16,3 astetta. Lämmin peitto on kyllä tarpeen, mutten minä joutunut isommasti pynttäytymään, mitä nyt makoilin yön lämpötyynyllä....