Jotensakin on tullut mieleeni, että käyttäydyn kuin parjattu nuoriso. Vähät välittäisin sovinnaisuudesta ja muutenkin olen huomannut monta kertaa tämän vuoden aikana, että minä jätin ihan itse nuoruuden väliin. Säälittävä nysvä...

No, koska tavallaan elän toivottavasti uuden elämäni nuoruutta, virheetkin on mahdollista. Myös se, että käyttäydyn yhtä impulssiivisesti, kärsimättömästi ja sanon mitä sylki suuhun tuo. Ja sehän tuo.

Sen lisäksi kaiken tämän uuden nuoruuden kokeminen näin jälkikäteen toi nenänpieleen finninkin... onneksi se ei aiheuta minussa katastrofitunteita. Hörötystä kuitenkin. Voi elämän kevät. Vanha virttynyt vuosi vetelee viimeisiään ja minä valmistaudun uuteen vuoteen luottavaisin mielin, sillä vaikka huonomminkin voi käydä, olen piru vieköön kuitenkin yrittänyt korjata tilannetta ja mahdollisuuksiani onnistua paremmin.

Hmmm. Huominen menee onnikassa. Ei ole se paikallinen kuppila. Tämä päivä on mennyt raittiina. Mutta huominen onnikassa istumisen jälkeinen lopputulos kenties euforisoi minut tällekin päivälle, joten saatan ehkä onnistua ilman ryyppytoimintoa.

Mitä itse kuntoutukseen muuten tulee, pakkasin jo maanantaina. Sain uudet ohjeet määränpäästä. Ei tosin pakkauksiin liittyen, mutta niihin se liittyy minun mielestäni. Muuttuneisiin olosuhteisiin pakkaamani hepenet... hmmm. ovat epäsovinnaiset ja kun en olekaan oikeasti nuori, vaan aikuinen nainen, survoin kuin hädässä kaikki tätikamppeeni toiseen laukkuun.

Mutta voihan olla niin, että unohdan laukun kotiin. Kun ei ole äitiä vahtimassa.