Olen saanut Personal Trainerin. Tai mitä olen mitään saanut, mutta olen mentoroitava. Tosin tulokset eivät varmaan miellytä PT:tä. Kun saan kehotuksen soittaa vihdoin niistä varaamistani haloista, minä kiipeän uhmakkaasti liiterissä vaihtamassa lamppua ja kannan kastelukannulla vesiä siitä vihonviimeisestä vesisaavista, jota ei vain voi kumota nurin.

Ja sahaan kaksi kantotelineellistä puita saunaan. Sillä on hauska saunoa taas. Ja kun ei ole kuin pitkiä uunipuita... eikun saha-sahaamaan. Olen kuitenkin yrittänyt olla ostamatta moottorisahaa, josta on tullut varotuksia, jotka kuitenkin enemmän kuulostavat tai muuntuvatko ne vain korvissani, suoranaiselta kehotukselta uhmata ohjeita.

No, asia on niin, ettei töitä ole kokoaikaisesti tarjolla kuin ehkä jouluna, ellei joku akka polveansa jää potemaan. Meillä on siis tällä hetkellä polvivikaisia viisi, joista neljä eri pituisilla saikuilla. Mutta työteknisistä syistä tipahdin työliistettävien häntäpäähän ja tytär tipahti koko hännästä loisinta-asentoon

Joten ei olisi varaakaan siihen moottorisahaan, jota niin keväällä kuolasin. Olisi pitänyt ostaa sellainen ja silloin. Nyt en uskalla. Enää sijoittaa sahaan, vaan minullahan on aikaa pokasahan heilutukseen.

Olen kuitenkin erittäin otettu siitä, että saan edes puolikkaalla olla, vaikka juuri nyt tunnen melkoisi antipatioita toimipaikkaani kohtaan johtuen työmoraalinen alhaisesta tasosta. Ja se puolestaan johtuu heikosta johdosta tai sen olemattomuudesta. No, ehkei tässä tarvitse talvea kauemmin ihmetellä, milloin ensimmäinen syyte lankeaa kiukkuisilta omaisilta.

Ja kun minä niin olen jo mielessäni matkalla pohjoiseen, lähestyy minua mieshenkilö tekstiviesteillä vaatien kirjettä jonka yläkulmassa pitää lukea Työsopimus ja toisessa Irtisanomisilmoitus. Ja tämä pitäisi tapahtua siis jargonin kielellä. Että mieluummin vastaanottaisin käskyn PT:ltä soittaa halonmyyjälle tai sopimuksemme raukeaa.... voi paska.

No, minä siis sain aikaan paljon ja vähän päälle. Tytär harjoittelee lämmitystaitojensa kanssa ja selvinnee tuulesta ja tuiskusta ensi viikolla, kun äitee lähtee kapsakit keikkuen kuin Täti Monika.

Siis minä pyysin miestä olemaan hiljaa erostamme. Ei siitä, että hän on mennyt hoitokotiin. Ei siis vanhemmilleen puhunut. Nyt mietin, että mitenkäs tuota minä en ainakaan sinne soita, mieluummin kai halkokauppiaallekin. Jep.

Ja jos minä tässä viikkojen aikana olinkin jäänyt koukkuun yhteen kuin toiseenkin sarjaan, jossa annetaan neuvoja eron kohtaamiseen ja täydellisenä olemisen jaloihin taitoihin, olen unohtanut ne katsoa tai nukahtanut ennen niiden alkua tai en ole jaksanut keskittyä niihin niin, että tajuaisin niistä enää mitään. Siis elämähän on taas liukumassa minun omiin käsiini ja nyt ilman exää.

Taidan mennä tiskaamaan astioita. Jostain syystä kaikki aterimet ovat jääneet joka tiskissä likoamaan uudestaan ja uudestaan altaan pohjalle. Sitten hautomaan halon sahaamisessa ja etenkin niiden pilkkomisessa jäykistyneiden hartioiden rentoottamista saunassa. Niih-niih.