ohimoita. Ja mokomatkin työt. Tai kauhea putki on tulossa järkyttävillä ykkösvapailla, mutta sittenkin.

Olen onnistuneesti tuhrannut kolme päivää elämästi - ei mihinkään. Sekin ottaa samaan kohtaan ohimoissa.

Pääsyy ohimoon ottamiseen lienee monessa asiassa, mutta tämä on kaiketi sitä vääjämätöntä morkkista siitä, että se pirun omaishoito loppui kuin seinään, joten jäi hieman tyhjiö, jota kiitettävästi osaisin täytellä, jos näytelmään osallistujat eivät oleilisi niin kaukana toisistaan.

Siksipä tuo siivous olikin hyvä juttu. Siihen saattoi laittaa kaikki tarmonsa ja enemmänkin, vaikka uuvuttavaa olikin. Nyt kun saa hengähtää täyttäisin päiväni kävelylenkeillä... jos olisi koipi kunnossa ja iltaisin saunan lämmityksellä, jos halkokauppias ei olisi kuollut. Tai sairas sairaampi. Ei ole äijä soitellut viikkoon.

Siis kai se nyt meni niin, että siika kutee ja hän on sairas. Ja sitten hän ilmoittaa kun lakkaa kutemasta ja etenkin sairastamasta. Joten joko ei ole tervehtynyt tai luulee että minä omaan jotain hemmetin telepaattisia kykyjä, että osaan soittaa uudelleen.

Joten pitäisi turvata toiseen numeroon, jonka sain. Vaihtaa tuoreempaan kuten mainoksessa... ja puhun nyt halkokaupasta edelleen. Ja kohta makkarasopasta, joka kiehuu hellalle...