Odotettu vapaapäivä, jolloin voi laittaa kotinsa kuntoon. Joopa joo. Kello yritti herättää viideltä. Oli siis ihanaa kun saatoin sammuttaa sen vielä pariksi tunniksi vaipuen unten maille. Etenkin kun ajattelin, miten väsynyt olin eilisen koulutuksen jälkeen.

No, siinä seitsemän tienoilla istuin jo aamukahvilla nojaten sängynpäädyssä olevaan seinään aika voipuneena. Siitä urakasta, jota haikailin. Voisinhan minä huiska kädessä rapsia Hämiksen verkot katosta ja kirjahyllystä, mutta kun tahtoo perusteellista siivousta tähän elämään. Uudelle alkua.

Jos olisi rahaa ja etenkin riittävästi halua ja uskallusta ajaisin sänkykauppaan. Mutta kun ei ole oikein ensimmäistä ja toisaalta vielä vähemmän toista. Siksi toisekseen ajatus lähivuosien mahdollisesta muutosta ei houkuttele ostamaan mitään käsilaukkua isompaa.... plääh. Joten parisänky kuoliintuneine patjoineen... palvelkoot, mutta hitto pitää saada paikka vaihdettua.

Ja jos tilat on pienet aletaan vaihtamaan ensin tuota ja sitten tuota ja kun jotain kääntää, on siirrettävä tuotakin ja sitten sitten... urakka paisuu ja paisuu ja uhkaa ja tukkii innonkin. On pakko pitää kahvitupakkataukoja. Tai mitäs minä niillä kun en käytä niitä. En kahviakaan näin päivisin.

Lisäksi olen juoksevia asioita kampittanut. Tilannut taksit exän kotipäivää varten. Toivottavasti oikeana päivänä... ja kun vielä sinne hoitokotiin muistaisin ja jaksaisin ilmottaa... noh.

Ja halkokauppiaalle. Helkkarin hömelö taitaa olla sekin ukko. Ei meinannut saada tolkkua. Vähän jargonialaista juonnetta oli havaittavissa. Ja varmaan oli otsaa leimata minut joksikin hepsankeikaksi kun en ollut muutamaan viikkoon kerennyt asiaa käistämään. Luulin näet että tämä kesäasukas tunnisti minut, mutta niin vain olenkin okända till honom. Joten meni sitten siinä sekin sauma saada sääliä.

Nyt on palattava sängynsiirtoprojektiin tiskialtaan ja pyykkikoneen kautta.