On tietysti mukava kun joku muistaa. Siis tänä aamuna puhelinmyyjä - sellainen netissäkin parjattu - herätti minut Ruususen sylkiunesta. Ehkä se puoli yhdeksältä olikin jo tarpeen, mutta onneksi soittoääni on Hasta Siempre. Joten tämä postaus sisältää tunnistamiseksi hyviä vinkkejä.

Exä on tulossa käymään kotona? Tai ainakin luulen niin.

Olen yrittänyt saada naaman turvotusta laskemaan juomalla kahvia pari mukillista pystyasennossa.

Eiliset teot ja sanomiset ärsyttää alitajunnassa. Mutta tehty mikä tehty. Pakkoko on kiusata paineissa elävää väsynyt zombieta? Sitä saa mitä tilaa. Toisaalta nyt ymmärrän miksi se asukas, joka on skitsofreeninen pitää minusta. Hän sanoi, että "Sulla on mun luonto. Minä en vaan varasta." Se oli kuulema kohteliaisuus ja eikä tuo varastaminen ollutkaan epäily minun toimiani kohtaan.

Siis hullu hullun tuntee ja hullut pitää laittaa alalleen. Se on teidän terveiden tehtävä. Onneksi en ole mielisairaanhoidossa töissä. En erottuisi ikinä tapetista. Kova homma tämä tapetista irrottautuminen. Huh huh.

Päivä on pitkällä. Positiivisin asia on tällä hetkellä, ettei töihin tarvitse lähteä ja etten vielä ole syönyt aamupalaa. Negatiivista on se, että joku on laskenut hanasta vettä tiskikäsineisiini... prkl. Kiva tiskata. No, niin kuin aina.