Ilmeisesti syytä on minussakin, mutta tuskin eilinen työvuoro ja huominen työvuoro mitenkään edesauttavat hyödyntämään tätä päivää jota myös ykkösvapaaksi kutsutaan.

Ensi viikolla mennäänkin samaan malliin, niin että olen joka toinen arkipäivä vapaalla ja siis joka toinen töissä. Viikonlopun tietenkin töissä. Melkein toivon nyt, että nämä yhdeksän työvuoroa olisivat kahdessa erässä eli ensin viisi ja sitten neljä välissään kolme vapaata.

Kiitos kollegat, kun olette muistaneet toivoa toivomuslaatikkoon... minä taidan toivoa ensi vuonna oleville listoille, ettei ykkösvapaita, kun en kerkiä hitaana poistua työpaikan parkkipaikalta jo joutuakseni sinne palaamaan. Näin tietenkin ihan vain henkisesti.

Tosin töihinpaluunhan voi uskoa olevan helppoa, sillä minkään lajin irtautumista ei ole kerinnyt tapahtumaan. Ei  muuta kuin mielikuvaharjoitukset pystyyn etten mitään vapaapäivää tässä....

Kunniakseni voin kuitenkin todeta, että olen sentään ylläpitosiivoa pitänyt. Ja käynyt kaksi henkiselle taloudellemme metsästämässä kuuden hengen ruoat... onneksi pakastin on keksitty.

Toivon, että saan unen päästä kiinni tänä iltana jouhevasti. Onhan eilisen aamuherätys pahasti takaraivossa...

Tää oli tällainen päivä. Ei paskempi päivä siis huomenna... kannustuslaulu.