Kävin verstaalla laukkua hakemassa.

Tulokset:

1. Löysin naulan, jolla on hyvä avata saunan pikeentynyt pelti auki reissun jälkeen. Entisen naulan tarkoituksen saunassa unohdin ja heitin sen joulusiivouksen (eli kuukausi sitten) yhteydessä pois. Kun peltiä en taaplaa laittaa kiinni kuin pitkällisien saunomattomien jaksojen ajaksi ja silloinkin pakkasilla...
2. Naulan jälkeen löysin jo poisheittämäkseni luullut vanhat pilkkihaalareita muistuttavat laitokset. Jippii. Nämä sisälle takaisin. Luultavasti olen vienyt ne kesällä pois sisältä. Mutta mahdollisesti vasta syksyllä, luullen, ettei pakkasia enää ikinä tule. - - - Kun iloisena niitä mahdollisesti huomenna jo päälleni vetelen... tai yritän... huomaan varmaankin niiden jääneen liian pieniksi. Huoks. Ja siksi ne ovat siirtyneet syksyllä hyvään säilöön, koska on peräti todennäköistä että keväällä taas hoikistun ja kesällä ne mahtuisivat ihan suit-sait.
3. Löysin laukutkin. Monta uutta laukkua, jotka hankin nettikaupasta sopeutumisvalmennuskurssiamme varten. Noh, nythän tiedämme, etten koskaan sopeutunut aivoinfarktinjälkitiloihin - miehessäni, josta tuli nyt siis se exä.
4. Sen lisäksi löysin pitkävartisen lumilapion. Tarpoessani tuolla juutaksen nietoksessa, ajattelin, että olisipa hyvä lennätellä lunta jollain kättä pitemmällä. Etsin kylläkin lumikolaa, jonka näin muuten tienvarressa ihan väärällä kylällä, matkalla anoppilaan... Otin kuitenkin tämän pitkävartisen mukaani - ihan vain varmuuden välttämiseksi, jos työinto sattuisi joskus samanaikaisesti lapion kanssa ulottuvilleni.

Laitoin avaimen jo sisälle mennessä salapaikkaan ja tyytyväisenä työnsin haalarit laukkuun ja laukun olkahihnasta selkään. Lapion käsiin tyytyväisenä odottaen työintoa.

Kohta olinkin heitellyt lunta talon kivijalkaan ja kun tyytyväisenä tallustin sisälle, olin lumisempi kuin kivijalka. Ja laukkukin oli saanut osansa, kuten haalaritkin. Naula oli säästynyt kuivana taskussa. Muuten työntekemisestä ei aiheutunut vahinkoja. Ne huomaan huomenna, kun selkä ja hartianseutu on takuuvarmasti jumissa.

Eikä löytynyt minusta asennettakaan. Asennetta-kampanjaan nimittäin. Noup. Hyvä että on matkarahat kasassa. Lähdenkin niitä taalereita kiillottamaan... jos on mitä kiilottaa.