johtuu siitä, että kaikista yrityksistäni huolimatta tästä blogista on muodostunut valituksen vuodatus. Ja kun ei suurempia ollut viikon aikana kärsittävänä... niin, enpä täällä sitten roikkunut.

Kuten en katsonut töllöäkään. Tästä voisi tietysti huolestua, mutta lähinnä kai se liittyykin siihen elämänvaiheeseeni, jolla peitellään sitten kaikki ajatukset aivoista ja poistetaan ympäröivä todellisuus. 

Ja koska viikon ajan elämäni oli jonkiseltaan mallillaan... töllö ei hallinnut eikä vuodatusta tarvittu kuin muiden blogien tarkkailuun.

Ja miksihän ei sitten voisi hehkuttaa täällä onneaan? Eräs saattaisi ylpistyä liikaa ja se on asia mitä en halua.

Enkä minä kadu sitäkään että tuli annettua tämä blogin osoite, sillä tämä suhde toimii vain avoimuuden avulla. Ja onhan tämä nyt melko haasteellista kirjoittaakin, kun pitää suojella toisenkin ihmisen anonyymisyyttä ja yhteistä elämämme alkua.

Tänään se sitten taas loppui linja-autoasemalle. Koko viikon talo on näyttänyt vieraanvaraisuuttaan kun täälläkin valittelemani kylmyys ei vain koskaan tullut tähän huoneeseen eikä täällä lämmittää tarvinnut. Vaan nyt jo tunnen käsivarsissani kylmän puhalluksen. Vaikka yöllä raivonnut tuulikin on laantunut, mökki näyttää kurinsa yksin jääneelle.

Joulukalenterin luukusta tuli virkeä siili... Pitäisi kai viedä siili horrostamaan ja vaipua siihen itsekin virotakseen seuraavaan yhteiseen viikkoon, joka toivottavasti joskus ...