Hermot täällä molemmilla kireällä. Niin tytöllä kuin minulla. Huomenna exappivanhempien kultahäätilaisuus. Ja tänään poika tyttöystävänsä kanssa. Yövieraita, pientä säätöä sen suhteen.

Tyttäreni kysyi, että mitä hän sanoo syyksi, etten tullut juhliin. Hmmm... hmmm. Jos minä olen viimeeksi puhunut heidän kanssaan joulun alla 2007 ja silloinkin vaisut hyvät joulut häipyessäni pois kodistani yllätettynä. Hmmm... että mitä tytär sanoo... Kysymyshän on siitä milloin lakataan leikkimään, ettei mikään mennyt apen ja minun kanssa mönkään.

Että milloin tajuavat, ettei enää kysytä, miksen tullut?

Riitahan siitä tuli, kun tytär halusi sanoa, että olen töissä. Sanoin, ettei sitä tarvii selitellä. Yhtä helvettiä tytöllekin, mutta miksi helvetissä hän sitä jatkaa. Tekisi selväksi, ettei tarvii enää kysellä. Tekisi selväksi muillekin kuin minulle, kuten taas räjähti minulle. Ettei hän ole mikään asianhoitaja. Ei niin. Että minun itse tultava sanomaan. Ai mitä minä sanon, etten tuu?! Ettei voisi vähempää heidän elämänsä hetkauttaa minua.

Ketä tässä viilataan ja miksi? Voiko tämä olla CIA:n salajuoni tai jotain? Ei oikeasti enää järjen tai logiikankaan mukaista olal, niin kuin ei oltaisiin riidoissa. Naps... vuosipäivä riidalle ja kaikki unohdettu. Joopa joo.

Jos sitten erokirjeen kirjoitan ja lähetän hatullisen paskaa jouluksi. Jokohan viesti menee perille?

Luultavasti ihmettelevät mistä ihmeestä minä nyt suutuin!

Lähden tappamaan imuria. Tai se minua. EVVK.