Kuten blogiani seuranneet tietävät olen vallankaappauksen uhri. Ja kävin ne sissit hakemassa anoppilasta (nauttikoot välillä nuorisosta) ja matkalla hain paketin ainoalta siskoltani, jonka joulupaketti saavutti määränpäänsä eilen ja lappu siitä tänään.

No, pojalla, jonka kummitäti siskoni on, oli suurenpuoleiset taalankuvalliset illuusiot tädin paketista. Jep. Ja vaikka viimekään vuonna kummitäti ei muistanut poikaa, toivo eli ja niin poikanikin. Mutta paketista ilmestyi: puoli kiloa kahvia, pikku pullo kermalikööriä ja toinen kahvilikööriä. Ei muuta kuin kuplamuovia. 

Siskoni soitti kyllä tästä että hän on käynyt Virossa ja tuonut kermalikööriä minulle. Ei oikein maitoallergikolle, mutta lupasin hävittää. Ja kun poika harmistuneena totesi, että pullot ovat kelpo tavaraa tyhjinä (absolutisti.. prkl) minä otin kermaliköörin hallintaan. Tarjosin tytöllekin, joka sai pikku lasin vaivoin juotua. Join loput koirien kanssa, joista nuorimmainen totesi, ettei ole hänen juttunsa ja vanhempi oli puolestaan puolellani.

Minä ilosanomaa kertomaan pojalle, että pullo on tyhjä. En sitä, että koiratkin osallistui talkoisiin, että hän saisi edes pullon... Poika kertoi, että se kirkkaampi pullo pitäisi. Voi prkl. Minä raahasin itseni, koirani ja sen kirkkaamman pullon tänne siipeen ja olen syönyt lenkkimakkaran ja ... en ole humalatilaltani korkkaamaan tuota kirkkaampaa. Taitaa jäädäkin.

Ei ole helppoa olla yh-äiti. Ei ole, ei.