Liikunnallinen voimainponnistus takana.

Ei mitään mieltä ylentävää suoritusta. Olipahan  vain sarja epätoivoisia taapertavia askeleita homman lusimiseksi.

Jostain syystä kelikin oli kuin morsian. Sellainen kuten minä olisin elämää nähnyt ja 45-vuotias. Ilma on samanlainen kuin eilenkin. Vaikea hengittää visuaalisesti. Hirveä sumu tekee hengittämisen epätoivoiseksi koska ei voi olla varma riittääkö tila vielä seuraavaan hengenvetoon.

Että näin yleviä ajatuksia irtosi tänä aamupäivänä. Aamun nukuin, kuten yönkin, heräten ilmeisesti kofeiinin puutteeseen päänsärkyisenä. Jippii.. mutta sentään monta tuntia unta pallossa nyt. Ehkä se taas unimaailma palaa yhtä epävakaaksi kuin ennenkin.

Hauskinta tässä hetkessä on, että aamupala on vielä syömättä. Polttelin siis vanhoja rasvoja ja liekö siinä syy, että noin huonosti paloivat... vai siinä, että viimeisin kävelylenkki heitettiin pohjoisessa. Muuten lenkkeilyt on suoritettu pihapiirissä ja sisätiloissa siivousrumbassa.

Taidan lähteä paistamaan ne viimeiset vanhat munat, joista ekan erän söin eilen. Enkä tullut sairaaksi, joten menkööt loputkin. Tähän jätemyllyyn...